Hyvinvointivaltiossa jokaisen on voitava asua länsimaiset standardit täyttävässä turvallisessa asunnossa. Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän tärkeimpiä osia on asumisen tukeminen. Osa tästä miljardiluokan tukikokonaisuudesta valuu ongelmallisesti suoraan hyvätuloisille. Suomen Vuokranantajat esittää mallia, jossa ARA-asuntojen vuokra nousee kohti markkinavuokraa tulojen kasvaessa. Tämä lisäisi tukijärjestelmän oikeudenmukaisuutta.

Asumista tuetaan sekä kysyntä- että tarjontatuilla. Kysyntätuilla tarkoitetaan erilaisia suoraan tuensaajalle maksettavia asumistukia, yleistä asumistukea ja toimeentulotukea. Tarjontatuilla pyritään puolestaan kohdistamaan tukea kohtuuhintaisten asuntojen tarjoajille, jotta pienituloiset ruokakunnat voisivat löytää asuntoja markkinahintaa alhaisemmalla tasolla. Erityisesti näissä tarjontatuissa on merkittäviä haasteita. Suurimpia ongelmia ovat tukien kohdentuminen epäoikeudenmukaisesti eri tuloluokille sekä kokonaan piiloon jäävät kustannukset.

”Esimerkiksi Helsingissä 10 % kaupungin asuntojen yksinasuvista vuokralaisista ansaitsee yli 3000 euroa kuussa. Mielestämme tuetun asuntokannan asunnot pitäisi kohdistaa kokonaan aidosti vähävaraisille asuntokunnille”, sanoo Suomen Vuokranantajien laki- ja edunvalvonta-asiantuntija Tarik Ahsanullah.

Tuotantotukijärjestelmän ylläpitäminen aiheuttaa yhteiskunnalle satojen miljoonien eurojen kustannusvaikutuksen vuosittain muun muassa menetettyinä tontinvuokratuloina. ARA-kannan kasvattaminen vaikuttaa lisäksi vapailla markkinoilla asuvien ihmisten vuokratasoon korottavasti, sillä tarjontaa syntyy vapaille markkinoille vähemmän kuin olisi mahdollista. Nykyjärjestelmässä myös todelliset kokonaiskustannukset ja vaikutukset jäävät piiloon.

”ARA-asunnoissa tulisi ottaa käyttöön malli, jossa vuokra nousee kohti markkinavuokraa tulojen kasvaessa. Vuoden alusta käyttöön otettu tulorekisteri mahdollistaisi tällaisen oikeudenmukaisen järjestelmän. Tukielementti toimisi siten samalla tavalla kuin esimerkiksi asumistuessa, eikä muodostaisi merkittävää kannustinloukkua”, esittää Suomen Vuokranantajien yhteiskuntasuhdepäällikkö Tuomas Viljamaa.

Yhtenä argumenttina hyvätuloisten asumiselle ARA-asunnoissa on esitetty segregaatiokehityksen torjumista. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut. Tutkimustulosten mukaan pienituloiset Helsingin kaupungin vuokralaiset asuvat keskimäärin pienituloisemmilla postinumeroalueilla ja rakennuksissa kuin muuten samanlaiset markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa asuvat pienituloiset. Segregaatiota tapahtuu rakennuskohtaisesti, ja nykyisillä ARA-säännöksillä tähän ei pystytä puuttumaan järkevästi. Yksityisten asunnot ovat puolestaan laajasti ympäri asuntokantaa, joten alueiden eriytymistä ei tapahdu samalla lailla kuin kokonaisten vuokratalojen rakentamisen myötä.

”Kokonaisuudessaan asumisen tukemisen tulee painottua kysyntätukiin. Ne ovat läpinäkyvämpiä ja oikeudenmukaisempia kuin tarjontatuet”, Ahsanullah kiteyttää.

ARAn ja ympäristöministeriön on syytä aloittaa valmistelu vaihtoehdoista, joilla voitaisiin parantaa ARA-asuntojen kohdentumista niille, jotka kaikista eniten tarvitsevat tukea. Asukasvalinta-asetuksen tarkentaminen suosimaan pienituloisempia olisi hyvä askel parantaa heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia saada koti. Samalla edistäisimme asunnottomien mahdollisuuksia saada asunto.