Tuorein oikeuskäytäntö korkeimmasta hallinto-oikeudesta on kesältä 2021, jolloin julkaistiin kaksi lyhytaikaista vuokraustoimintaa koskevaa ratkaisua. Molemmissa ratkaisuissa (KHO 2021:76 ja KHO 2021:77) oikeus painotti, että toiminnan sallittavuuden kannalta olennaista oli arvioida kulloisessakin yksittäistapauksessa toiminnan konkreettisia vaikutuksia.
Ensimmäinen ratkaisuista koski laajamittaista toimintaa Helsingissä: samassa rakennuksessa käytettiin 11 asuinhuoneistoa lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan. Toisessa ratkaisussa rakennusvalvontaviranomainen ei puolestaan ollut KHO:n mukaan selvittänyt riittävän yksityiskohtaisesti vuokraustoiminnan laatua ja laajuutta ennen päätöksentekoa.
Mitään yleisesti sovellettavia linjanvetoja lyhytaikaisen vuokraustoiminnan sallittavuudesta ei näistä ratkaisuista valitettavasti saatu. Nykyinen oikeustila ei edellä mainituista ratkaisuista huolimatta ole mitenkään selvä, ja oikeuskäytäntöä onkin varmasti tulossa lisää lähitulevaisuudessa. Helsingissä on käynnissä useampia hallinto-oikeudellisia prosesseja lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan liittyen. Tiedossa olevissa tapauksissa kyse on yhden tai kahden huoneiston vuokraamisesta sekä hyvin lyhytaikaiseen, jopa yhden vuorokauden, että myös pidempiaikaiseen, esimerkiksi kahden kuukauden, asumistarpeeseen.
Täysin epäselvää on myös lyhytaikainen- termin määritelmä. Ympäristöministeriön asuintiloja koskevan asetuksen perustelumuistiossa todetaan, että asuinhuoneisto, jota tarjotaan toistuvasti asiakkaille lyhyillä, alle puolen vuoden vuokrasopimuksilla, rinnastuu myös majoitustilaan. Toisaalta kotikuntalain nojalla henkilön on ilmoitettava myös tilapäinen asuinpaikkansa Digi- ja väestötietovirastolle, jos asuminen kestää yli kolme kuukautta. Epäselvää on, voidaanko näille oikeuslähteille antaa mitään merkitystä sallittavan vuokrasuhteen pituutta arvioitaessa.
Mikä tahansa asuinhuoneistojen vuokrauksen minimiaikaa koskeva rajaus olisi vähintään osittain ristiriidassa perustuslaissa suojatun omaisuudensuojan lähtökohdan kanssa. Jos tarkkarajainen minimivuokrausaika halutaan säätää, olisi siitä välttämätöntä säätää nimenomaisella ja yksiselitteisellä lain säännöksellä. Paljolti tulevien ratkaisujen ja mahdollisten lakimuutosten varaan jää, salliiko nykyinen lainsäädäntö vaikka yhden huoneiston pitämisen jatkuvasti lyhytaikaisen vuokraustoiminnan piirissä. Toistaiseksi jatkuvan Airbnb-toiminnan sallittavuus yhdessäkään asuinhuoneistossa on siis epävarmaa. Tähän jokaisen lyhytaikaista vuokraustoimintaa harjoittavan on syytä varautua.
Järjestömme mielestä on kuitenkin selvää, ettei Suomessa tulisi kieltää lyhytaikaista vuokraustoimintaa. Asumisen tarpeet monipuolistuvat jatkuvasti ja kysyntä lyhytaikaisille vuokrasopimuksille esimerkiksi keikkatöiden yleistyessä tulee vain kasvamaan.
Lue myös: Kesälomalta lisätuloja Airbnb-vuokrauksella?
Tarik Ahsanullah
Päälakimies
p. 045 1143 854
tarik.ahsanullah@vuokranantajat.fi