Kun Kaisa Korpi peri ensimmäiset asuntonsa 1960-luvulla, ei hänen mieleensäkään tullut myydä niitä, vaan ostaa lisää. Kokemusta on kymmenien vuosien aikana karttunut niin asuntokaupoista kuin asuntojen vuokraamisestakin.
”Olen kolmannen polven vuokranantaja. Mummuni, hämäläinen talonemäntä, kaatoi metsää ja rakennutti tuloilla taloja, joihin otti vuokralaisia 1800-luvun lopulla. Isäni peri mummun asuntoja ja minä niitä taas isältäni. Edustan siis jatkumoa, joka alkoi 100 vuotta sitten.
Ensimmäisen asuntoni perin vuonna 1961 Hämeenlinnasta, ihan torin kulmasta, toisen Ullanlinnasta Helsingistä. Ensimmäiset omat asuntokauppani tein 1970-luvun alkupuolella.
Ullanlinnan taloyhtiössä on lunastuslauseke, ja lunastin kaikin puolin hyvästä talosta myyntiin tulleen yksiön. Myöhemminkin olen lunastanut yksiöitä tästä talosta ja muista hyväksi havaituista taloista, joissa minulla on asuntoja.
En ole koskaan ostanut lähiöistä tai uusilta alueilta. Olen varmaan perinyt 1800-luvulta sen ajatuksen, että asuntokauppa täytyy tehdä raitilta, kylän keskustasta, eikä mistään periferiasta. Uusilla asuntoalueilla ei ole samanlaista vetovoimaa kuin vanhoilla. En myöskään ole ostanut velaksi. Jos minulla ei ole ollut rahaa sijoitettavana, ovat kaupat jääneet tekemättä.
Vuokranantajana en ole pyrkinyt nopeaan rahaan, vaan molempia tyydyttävään jatkumoon, jossa sekä vuokranantajalla että vuokranmaksajalla menee asunnon suhteen hyvin. Minulla on ollutkin paljon sellaisia vuokralaisia, jotka ovat asuneet koko opiskeluaikansa tai työuransa samassa asunnossa. Niinkin on käynyt, että kun joku on vuokralta lähtenyt, hän on hommannut asuntoon seuraavan asukkaan. Markkinoida ei ole paljoa tarvinnut.
Vuokralle pyrkijät haastattelen aina itse, tai sitten tyttäreni tekevät sen. Tärkeää on, että vuokralle haluava kertoo asiat rehellisesti. Yleisesti ottaen ihmiset ovat kyllä mukavia. Silloin tällöin käy niin, että haastateltava kertoo hänellä olevan merkintöjä, kun aletaan puhua sosiaaliturvatunnuksesta. Kissan omistajia emme vuokralle ota. Kissa repii seinät ja kissasta tulee sellainen haju, että kämppä voi mennä remonttiin sen takia. Näin on joskus käynyt.
Perheellämme on kiinteistösijoitusyhtiö, jossa molemmat tyttäreni ovat mukana. Hoidamme asuntoasioita kolmestaan. Tyttärillenikin asuntojen ostaminen ja vuokraaminen on tullut luonnostaan, ja he ovat kasvaneet siihen samoin kuin itse aikoinani.
Asuntomarkkinoita seuraan koko ajan. Nyt on kiinnostavaa nähdä, mitä markkinoilla tapahtuu jatkossa, kun joka puolella rakennetaan niin mahdottomasti.
Tällaiseen hommaan asuntojen kanssa olen joutunut, kun mummu aikoinaan vuokraamisen aloitti. Kyllä tämä minusta on ollut mukavaa, oikeastaan elämäntapa.”
Kaisa Korven muistilista
- Ennen asunnon ostamista täytyy selvittää asunto-osakeyhtiön kunto hyvin: mikä on yhtiön rahatilanne, mitä remontteja on tehty ja millaisia remontteja on tulossa.
- Ostettavan asunnon täytyy olla kaikin puolin siisti ja hyväkuntoinen. Ikkunoista täytyy näkyä jotakin muuta kuin takapiha.
- Vuokralaiseen täytyy tutustua.
- Kaikista asioista voidaan vuokralaisen kanssa neuvotella, oli kyse sitten vuokranmaksusta, remonteista tai juhlimisen aiheuttamasta metelistä.
Teksti Minna Saano
Kuva Sampo Korhonen