Muutimme joitakin kuukausia sitten Helsinkiin töihin, kun oikeustieteen opintomme Joensuussa olivat loppusuoralla. Koti löytyi netistä, kun etsimme kaksiota Helsingin keskustan kupeesta – yksiökin olisi käynyt tietyin ehdoin. Asuntoa etsiessämme emme huomioineet lainkaan ilmoituksia, joissa ei ollut kuvia. Rajasimme pois myös asunnot, joissa oli tosi värikkäät kaapit tai joissa neliöt oli käytetty huonosti.
Vuokrat ovat keskustassa tietenkin korkeita, mutta oletimme niiden olevan vieläkin kalliimpia. Tykkäämme nykyisestä kodistamme. Jos jotain voisi muuttaa, niin ottaisimme isomman vessan ja lasitetun parvekkeen. Parvekkeita kuitenkin harvemmin on näissä Helsingin keskustan vanhoissa taloissa. Yksi sukulaisista totesi asuntomme olevan jugend-henkinen.
Kaikki kaverimme ovat ihastelleet kodin sijaintia ja fiksua neliöiden käyttöä. Vuokranantajamme on hyvin ystävällinen. Kahvittelimme hänen kanssaan, kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu. Meistä oli mukavaa, että hän oli kiinnostunut tilanteestamme ja siitä, keitä me olemme.
Tuoreessa muistissamme on kauhukokemus vuokra-asunnosta Valenciasta, jossa olimme vaihto-opiskelijoina. Asunnossamme katkeilivat sähköt ja lämmintä vettä ei tullut moniin päiviin. Vuokranantaja vastaili erittäin pitkällä viiveellä. Asunnossa ei myöskään ollut luvattua yksityistä parveketta, ja saimme muuton jälkeen Suomeen siivouslaskun, vaikka lähtiessämme siivosimme asunnon huolellisesti.
Nykyinen vuokranantajamme on joustava. Ilmoituksessa luki, etteivät lemmikit ole sallittuja. Kysyimme vuokranantajaltamme, että entä, jos jossain vaiheessa kuitenkin hankkisimme kissan. Hän lupasi harkita suostumista siihen, että vuokralaisia olisikin kolme: me kaksi ja kissa.
