Väestökehitys on Suomessa ollut jo pitkään eriytynyttä: yhä isompi osa ihmisistä asuu suurissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä, kun taas muualla väestö vähenee. Väestökehityksen polarisoituminen jatkuu myös tulevaisuudessa. ”Suuressa osassa maata väestö vähenee, koska ihmisiä kuolee enemmän kuin syntyy. Yliopistokaupungit saavat opiskelijoita ja isoihin kaupunkeihin muutetaan myös työn perässä, muuten niidenkin väkiluku laskisi. Tulevaisuudessa, kun nuoret ikäluokat supistuvat, kasvu perustuu maahanmuuttoon”, kertoo väestönkehityksen asiantuntija Rasmus Aro konsulttiyritys MDI:stä.

Väestö tulee seuraavan parinkymmenen vuoden aikana ikääntymään voimakkaasti.
Aro toteaa, että 2010-luvulla 65–74-vuotiaiden eläkeikäisten määrä kasvoi eniten, mutta tällä vuosikymmenellä painopiste on yli 75-vuotiaissa ja 2030-luvulla jo yli 85-vuotiaissa.
”Asuntomarkkinoihin tällä on iso vaikutus, koska näin iäkkäiden henkilöiden perusterveydentila on heikko, liikkuminen vaikeutuu ja leskitalouksien eli yksinasuvien määrä kasvaa.”

Ikääntyvää väestöä asuu tällä hetkellä paljon pientaloissa syrjäseuduilla. Lopulta tulee vastaan tilanne, jolloin he eivät enää pärjää ilman lähipalveluja. Tämä lisää kerrostaloasumisen ja myös vuokra-asumisen merkitystä tulevaisuudessa. ”Syrjäisillä alueilla sijaitsevia pientaloja voi olla haastavaa myydä, sillä väestön vähentyessä asuntokantaa vapautuu runsaasti. Monesti perillisetkään eivät ole kiinnostuneita tai heillä ei ole mahdollisuutta muuttaa näihin kohteisiin. Silloin voidaan joutua muuttamaan omasta omakotitalosta kerrostaloon vuokralle keskeisemmälle paikalle.”

Tämä ei tarkoita, että maaseutu tyhjenisi kokonaan. Paikallisia poikkeuksia on. ”Maaseutukunnat, joissa on erityisiä vetovoimatekijöitä, kuten erityistä luontoa tai miljöötä, keräävät kyllä muuttajiakin. Esimerkiksi Lapissa on kuntia, joihin olisi kyllä tulijoita, mutta asuntoja ei ole tarpeeksi.”

Keskisuurissa kaupungeissa alueet eriytyvät

Myös pienten kaupunkien väestö vähenee merkittävästi, mutta keskisuurten kaupunkien kehitys on tasaisempaa. Niistä ei juuri muuteta pois, mutta väestö vähenee silti kuolleisuuden takia. Iso osa asukkaista kuuluu suuriin ikäluokkiin, ja he asuvat todennäköisesti kotikaupungissaan
loppuikänsä.

Uusien asukkaiden löytyminen on kuitenkin haaste. Esimerkiksi Porin tai Kouvolan kaltaisissa keskisuurissa kaupungeissa alueen sisäiset erot korostuvat voimakkaasti. ”Tulevaisuudessa reuna-alueiden perinteiset kerrostalolähiöt voivat olla haasteiden edessä, kun asuntoja on paljon tyhjillään, korjausvelka on suurta ja remonttien rahoittaminen voi olla vaikeaa. Toisaalta lähellä keskustaa on vetovoimaisiakin
alueita. Jos mietitään asuntomarkkinatoimijoita, supistuvissa ja sinnittelevissä kaupungeissa sijainnin ja paikallistuntemuksen merkitys korostuu entisestään”, Aro sanoo.

Pääkaupunkiseutu kasvaa maahanmuuton ansiosta

Noin puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu pääkaupunkiseudun kolmen suuren kaupungin alueella. Jonkin verran maahanmuuttajia asuu myös Turussa ja Tampereella sekä Vaasassa onnistuneen opiskelijapolitiikan, kansainvälisten rekrytointien ja etenkin Vaasan seudulla alueen puutarhatalouden ansiosta. ”Jatkossakin ulkomaalaistaustaiset keskittyvät pääkaupunkiseudulle” erikoistutkija, dosentti Pasi Saukkonen Helsingin kaupungin kaupunkitietopalveluista kertoo. ”Lisäksi ulkomaalaistaustaisten osuus väkiluvusta kasvaa joka tapauksessa, sillä etenkin joissain väestöryhmissä syntyvyys on selvästi kantaväestöä suurempi.”

Saukkosen mukaan sen sijaan sitä, miten maahanmuutto kehittyy tulevaisuudessa, on hyvin vaikea ennustaa. ”Kun Rinteen-Marinin hallitus aloitti, puhuttiin, että nettomaahanmuuton eli maahanmuuton, josta on vähennetty pois muuttaneet, tulisi kaksinkertaistua eli yltää vuositasolla noin 30 000:een. Viime vuosina on puhuttu tavoitteena jopa 50 000 nettomuuttajasta, mikä olisi todella paljon.” Viime vuosi oli todellisuudessakin ennätyksellinen maahanmuutossa: oleskelulupahakemuksia jätettiin noin 50 000, EU-kansalaisen rekisteröitymishakemuksia tuli 10 000 ja turvapaikkahakemuksia noin 5 000. Lisäksi pelkästään Ukrainasta lähtemään joutuneita tuli Suomeen noin 50 000.

Erilaiset kriisit ovat aiemminkin lisänneet maahanmuuttoa hetkellisesti, mutta niillä ei välttämättä ole pysyvämpää vaikutusta. Niillä ei myöskään ole paljonkaan tekemistä aktiivisen maahanmuuttopolitiikan kanssa. ”Se kuitenkin tiedetään, että maahanmuutto lisää aina maahanmuuttoa”, Saukkonen selittää. Pelkästään perheiden yhdistäminen saattaa moninkertaistaa alkuperäisten muuttajien määrän. Lisäksi muuttoliikenteeseen vaikuttaa, kun sana kiirii. ”Esimerkiksi Filippiineiltä on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut melko paljon ihmisiä pääasiassa sote-alan töihin. Toivottavasti siellä kerrotaan, että Suomeen kannattaa tulla. Toisaalta, jos Suomeen tulisi syvä lama, sana kiirisi nopeasti siitäkin, eikä työn perässä muuttajia enää tulisi.”

Suomi tarvitsee maahanmuuttajia

Suomen väestörakenteen takia maahanmuuttajia todella tarvitaan, mutta asiaan on herätty myöhään. Perussuomalaisia lukuun ottamatta lähes kaikki puolueet haluavat kuitenkin edistää työperusteista maahanmuuttoa, ja Filippiinien lisäksi aktiivista rekrytointia tehdään myös esimerkiksi Vietnamissa ja Intiassa. Toistaiseksi merkittävä määrä muuttajia on kuitenkin tullut vain Filippiineiltä.

EU:n sisältä on Suomeen tullut hyvin vähän muuttajia virolaisia lukuun ottamatta. ”Kansainvälisiin muuttovirtoihin on hyvin vaikea vaikuttaa, sillä ihmiset muuttavat usein ketjussa sinne, minne on omasta maasta lähtenyt muitakin”, Saukkonen pohtii. Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneet ovat olleet tähän asti merkittävä maahanmuuttajaryhmä, mutta kehitystä tästä suunnasta on vaikea ennustaa.

Ulkomaalaistaustaiset asuvat keskimääräistä useammin vuokralla

Ulkomaalaistaustaiset asuvat keskimääräistä yleisemmin vuokralla, mihin on monia syitä. ”Suhteellisesti iso osa ulkomaalaistaustaisista asuu sosiaalisen vuokratuotannon puolella, eli ARA-asunnoissa, mutta myös yksityisen vuokra-asumisen osuus on ollut kasvussa”, Saukkonen sanoo.

Luonnollisesti sekä pakolaisena tulevien että työperustaisten maahanmuuttajien ensimmäinen asunto on yleensä vuokra-asunto. Sellainen on valinta myös silloin, jos Suomessa asumisen ajatellaan olevan tilapäistä. Pitempään Suomessa asuneiden keskuudessa myös omistusasuminen alkaa olla merkittävää. ”Esimerkiksi kiinalaistaustaiset ovat usein asuneet Suomessa jo pitkään, ja heidän työllisyystilanteensa on hyvä. Heistä moni on jo siirtynyt omistusasumiseen. Toisaalta somalialaistaustaiset asuvat hyvin harvoin omistusasunnossa, sillä heidän islaminuskon tulkintansa kieltää sekä koron oton että sen maksamisen. Ilman lainaa asuntoa on aika vaikea ostaa.”

Helsingissä on harjoitettu aktiivisesti politiikkaa, jossa uusille alueille rakennetaan monipuolisesti sekä vuokra-, omistus- että asumisoikeusasuntoja. Tällä tavalla on pyritty pitämään huolta, että alueella asuu monipuolisesti eri sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvia, eikä mikään alue leimaudu tulotason tai asukkaiden etnisen taustan mukaan. Käytännössä maahanmuuttajat hakeutuvat kuitenkin toisaalta alueille, joissa vuokrat ovat sopivalla tasolla, ja toisaalta usein myös sinne, missä asuu muitakin omaan yhteisöön kuuluvia.

Esimerkiksi Itä-Helsinkiin on syntynyt näin alueita, joissa maahanmuuttajien osuus on keskimääräistä suurempi ja omistusasuminen harvinaisempaa kuin on suunniteltu. ”Kaavoittamisen idea hieman vesittyy, kun ihmiset eivät asu itse omistamissaan asunnoissa, vaan vuokraavat niitä eteenpäin.” Toisaalta Helsinki menettää ulkomaalaistaustaista väestöä erityisesti Vantaalle ja koko pääkaupunkiseutu kehysalueille, kun ulkomaalaistaustaisia hakeutuu esimerkiksi Keravalle edullisempien asuntojen takia.

Myös ARA-tuotanto sopeutuu väestömuutokseen

Arviolta runsaat 80 prosenttia uusista valtion tukemista asunnoista rakennetaan tällä hetkellä 7 suurimmalle kaupunkiseudulle. Silti uusia ARA-asuntoja tullaan jatkossakin rakentamaan myös muualle.

Esimerkiksi maakuntakeskuksiin tarvitaan ikääntyvälle väestölle esteettömiä asuntoja palvelujen ääreen, joten intressejä rakentaa uusia taloja hyville sijainneille kyllä on”, kertoo toimitusjohtaja Jouni Parkkonen Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:stä.

KOVA ry:n jäseninä on kunnallisia vuokratalo- ja asumisoikeusyhtiöitä ja -säätiöitä sekä muita yleishyödyllisiä vuokra- ja asumisoikeusasuntoja omistavia yhtiöitä ja säätiöitä. ”Tyypillisesti vuokratalot sijaitsevat tällaisten kaupunkien lähiöissä, jotka eivät välttämättä ole vetovoimaisimpia”, Parkkonen toteaa. Lisäksi asuntokanta on monesti energiatehokkuudeltaan huonoa, kolmikerroksisissa taloissa ei ole hissejä ja asunnot ovat usein liian suuria yhden tai kahden hengen talouksille. Siksi samaan aikaan voi olla järkevää purkaa vanhoja taloja toisaalla.

Parkkosen mukaan uusia asuntoja tarvitaan jopa sellaisille alueille, joissa väestön määrä supistuu. ”Kyse ei tietenkään ole mistään suurista määristä, vaan yksittäisistä kohteista silloin tällöin. Kukaan muu ei tällaisille alueille rakenna. Ikääntyvä väestö tarvitsee kuitenkin esteettömiä asuntoja, jotta voisi edes teoriassa asua kotonaan. Uusi asuntokanta parantaa myös paikkakunnan elinvoimaa.” Vanhoja kohteita puolestaan saatetaan purkaa myös suurissa kaupungeissa ja vaikka sijaintikin olisi hyvä. Parkkonen toteaa, että KOVA ry:n jäsenet joutuvat punnitsemaan hyvin tarkasti, milloin taloja kannattaa korjata ja kehittää sekä milloin paras ratkaisu on ajaa talo vähitellen alas ja purkaa pois. ”Vetovoimaisellakin alueella voi olla kannattavaa purkaa ja rakentaa uutta tilalle, jos tontille saadaan siten lisää rakennusoikeutta.”