Tulevaisuuden viihtyisässä kaupungissa on sopivassa suhteessa asuntoja, palveluja ja muita houkutuksia, kuten ravintoloita ja kulttuuria sekä julkista tilaa ilman, että ympäristö tuntuu liian täyteen ahdetulta. Ihannekaupunki on yhteisöllinen. Timo Hämäläinen kuvailee näin Helsingin kantakaupunkia, jonka osat edustavat hänestä viihtyisän ihannekaupungin mallia.
Hämäläinen työskentelee Allas Sea Pool -merikylpylästä tunnetussa Nordic Urbanissa. Hänen tehtävänään on tunnistaa paikkoja uusille allashankkeille eri kaupungeista ja tuoda tietoa päätöksenteon tueksi. Lisäksi hän toimii aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:ssä kaupunkipolitiikan neuvonantajana. Helsingin kantakaupunki on Hämäläiselle resepti, johon jokaisen kaupungin ja kaupunginosan pitäisi pyrkiä.
Hyviä syitä viettää aikaa kaupungilla
Viihtyisässä kaupungissa on huomioitu ennen kaikkea läheisyys. Siellä on oikeita katuja, ja palvelut ovat siellä, missä ihmiset asuvat – ei niin, että asuminen keskittyy yhteen kaupunginosaan ja palvelut haetaan muualta.
Liikkuminen kaupunginosien välillä on luontevaa ilman, että välissä on esimerkiksi moottoritie tai jokin muu alueita leikkaava tekijä. Kantavana voimana on toimiva joukkoliikennejärjestelmä, mutta kaupungissa on myös helppo kävellä ja pyöräillä. ”Ihannekaupungissa pystyy elämään ilman autoa. Jokaisella on melko lyhyt matka lähimmälle joukkoliikennepysäkille, josta pääsee vaivatta eri puolille vähillä vaihdoilla.” Ihannekaupungissa ihmisillä on aina hyvä syy lähteä ulos viettämään aikaa erilaisissa paikoissa, joissa ihmiset kohtaavat toisensa spontaanisti. Yhteisöllisessä yhteiskunnassa kukaan ei jää yksin.
Julkinen tila on kaupunkilaisten yhteistä tilaa, ja Hämäläisen mukaan sen tulee olla kutsuva: Puistoissa on leikkipaikkoja, oleskelupaikkoja esimerkiksi piknikiä varten, ulkoliikuntasali ja vaikka mahdollisuus laatikkoviljelmille. Asukkaat voivat järjestää puistoissa ja toreilla erilaisia tapahtumia, kuten ravintolapäiviä ja muita kulttuuritapahtumia. ”Ihannetilanne olisi myös, että ravintolat voisivat tarvittaessa jatkaa terassejaan julkiseen tilaan”, Hämäläinen ideoi.
Hän tarkentaa ideaalin kaupungin visiota vielä korttelitasolle. Sen sijaan, että kaikki talot ovat samannäköisiä, ihannekaupungissa jokaisella tontilla on omannäköisensä talo kivijalkakauppoineen. Taloyhtiöt ovat pieniä, ja asumisessa on huomioitu myös katutila. Lisäksi talot ovat nykyistä toiminnallisempia. ”Esimerkiksi sen sijaan, että pohjakerros on varattu autoille, siellä voisi olla muunlaista tekemistä. Joissakin asunnoissa voisi olla oma ovi kadulle ja hieman omaa katutilaa, jota voisi hoitaa.”
Hämäläinen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan pieni puutarhamainen tila ulko-oven edessä mahdollistaa spontaanit kohtaamiset, kun ihmiset jäävät ihailemaan puutarhaa.
Skaalautuva kymmenen tekemisen ajattelu
Hämäläisen kuvaama kaupunkisuunnittelu noudattaa newyorkilaisen Project for Public Spaces -järjestön kehittämää Power of ten -ajattelua. Siinä yksittäisen kaupunkilaisen kokemus siirretään kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi. ”Konseptin pääajatus on, että paikat menestyvät, kun ihmisillä on vähintään kymmenen syytä oleilla niissä.”
Power of ten -ajattelu skaalautuu ylös ja alas, ja ajattelu lähtee ruohonjuuritasolta: ”Esimerkiksi puistojen tulisi tarjota vähintään 10 erilaista asiaa, mitä ihmiset voivat siellä tehdä.” Myös yksittäisessä kaupunginosassa tulisi löytyä vähintään 10 erilaista tekemisen paikkaa. Lopulta itse kaupunki on kuin sateenvarjo, jonka alle on muodostunut vähintään 10 elinvoimaista ja kiehtovaa kaupunginosaa.
Mitä pitäisi tapahtua, että edellä kuvattu kaupunkimalli toteutuisi? Kaupungeissa on Hämäläisen mukaan kyllä potentiaalia, mutta tällä hetkellä kukaan ei strategisesti mieti, miten kaupunki saadaan eläväksi ja yhteisölliseksi. ”Vaikka viihtyisän kaupungin luominen ei ole yksin kaupungin asia, kaupungin pitäisi kuitenkin toimia mahdollistajana, eräänlaisena sallimustoimistona. Esimerkiksi jos joku haluaa pitää kioskia puiston laidalla, kaupungin tulisi sallia se. Kaupungin tulisi luoda sellaista ilmapiiriä, että tehkää vain, me kyllä autamme.”
Timo Hämäläinen
Kaupunkiaktivisti ja ruohonjuuritason vaikuttaja Urban Finland -blogillaan. Hän on ollut mukana tekemässä Helsingille varjoyleiskaavaa, jolla haluttiin tukea entistä tiiviimpää ja urbaanimpaa kaupunkia ilman, että viheralueista tingitään.