Annikki Ruohomäki haluaa hankkia asuntosijoittamisella varoja kehitysmaiden lasten koulutukseen. Ostopäätökset syntyvät paljolti intuitiolla.
”Kahdeksankymmentäluvun lopussa ajoin päivittäin Harjavallasta Huittisiin, missä työskentelin opinto-ohjaajana. Matkustaminen kävi rankaksi, joten päätin ostaa kolmen huoneen ja keittiön rivitaloasunnon Huittisista. Minulla oli yksi huone ja vuokralaisilla yksi huone kummallakin.
Kun elämäntilanteeni taas muuttui, luovuin rivitaloasunnosta ja ostin tilalle muutaman yksiön. Olin opiskellut pitkään ja halusin sijoittaa eläketurvaksi. Kun pankki antoi auliisti lainaa, niin ostin halpoja asuntoja, joita tällä seudulla on.
Vuokranantajana nautin asioiden järjestelystä ja ihmisten tapaamisesta. Minulla on läheiset suhteet vuokralaisiini. Eivätpä he vuokralaisilta tunnukaan, vaan ystäviltä.
Kaikkea en itse ehdi, jaksa tai kykene, joten olen hankkinut apua. Vuokrat kulkevat perintätoimiston kautta ja toinen toimisto hoitaa uudet vuokralaiset, seuraa vuokrien maksamiset ja hoitaa niin sanottuja ikäviä asioita.
Löydän asunnot yksinkertaisesti seuraamalla ilmoituksia, ja ostopäätöksen teen yleensä heti. Käyn katsomassa asuntoa ja sitten kirjoitetaankin jo paperit. Viimeksi en kyllä käynyt katsomassakaan.
Edelliset kolme rivitaloani päätin ostaa, kun sain tietää, että ne ovat edullisia. Ne kävin silmäilemässä etukäteen, jotta saisin tietää remonttitarpeista ja paremmat perusteet tarjoukselleni.
Remonttitavaraa hankin myös netistä. Käytettyjä keittiöitä löytää muutamalla satasella tai jopa ilmaiseksi.
En osaa selittää, miten kaikki käy näin helposti ja nopeasti. Monet sanovat, että minulla on erityinen siunaus, koska teen hyvää. Jos tämä pitää paikkansa, niin kaikkien kannattaisi tehdä hyvää ja olla onnellisia – kuten itse olen.
Olen tehnyt testamentin Planille. Minulla on järjestön kautta kummilapset Guineassa, Kambodzassa ja Haitilla. Vietän tammikuussa Porissa yhdessä Planin kanssa 70-vuotissyntymäpäiviäni ja kerään tapahtumassa varoja kehitysmaiden lasten koulutusta varten.
Jos kaikilla tytöillä ja pojilla olisi samanlaiset mahdollisuudet, se muuttaisi nopeasti koko yhteiskuntaa. Itse koen, että tehtäväni on asuntosijoittaminen ja varojen hankkiminen lasten koulutusta varten.”
Teksti Matti Välimäki
Kuva Sampo Korhonen
Lue koko juttu ja Annikin muistilista Vuokranantaja-lehdestä 2019/1