Teema

Kaikki alkoi vuokrasääntelyn purkamisesta

Suomen Vuokranantajat ry täyttää 20 vuotta syksyllä 2019. Järjestö on kasvanut yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jonka sanaa kuunnellaan. Suomen Vuokranantajien ensimmäinen toiminnanjohtaja Ari Kanerva kertoo järjestön alkutaipaleesta.

Suomen Vuokranantajat ry täyttää 20 vuotta syksyllä 2019. Järjestö on kasvanut yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jonka sanaa kuunnellaan. Suomen Vuokranantajien ensimmäinen toiminnanjohtaja Ari Kanerva kertoo järjestön alkutaipaleesta.

Suomen Vuokranantajat ry perustet­tiin 8.12.1998 Kiinteistöliiton toimi­henkilöiden virkatyönä. Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistykseen oli liittynyt muutamia satoja yksityisiä vuokranantajia, ja katsottiin, että he tarvitsisi­vat oman järjestön hoitamaan yksityisten asun­tosijoittajien edunvalvontaa.

”Vuokranantajat olivat taloyhtiöiden joukos­sa lapsipuolen asemassa. Yksityisiä vuokran­antajia liittyi Uudenmaan alueyhdistykseen koko ajan lisää, mutta heitä oli taloyhtiöiden massaan nähden todella vähän, eivätkä intres­sitkään taloyhtiöiden kanssa olleet aina yhte­neväiset”, kertoo asianajaja Ari Kanerva, joka tuolloin toimi Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistyksen – nykyisen Kiinteistöliitto Uusimaan – toiminnanjohtajana.

”He olivat ikään kuin väärässä yhdistykses­sä, mutta ihan oikean tyyppistä yhdistystä ei ollut olemassa. Keskustelimme esimerkiksi Veronmaksajain Keskusliiton kanssa, pitäisi­kö yksityiset vuokranantajat ohjata heidän jä­senikseen. Koska vuokraustoiminta perustuu omistamiseen, ja siihen kuuluu niin paljon muu­takin kuin vain verotusta, päädyimme kuitenkin siihen, että vuokranantajat kuuluvat luonte­vammin kiinteistönomistajaleiriin.”

Siksi päätettiin perustaa vuokranantajille oma yhdistys. Kanerva ja kaksi muuta Kiinteistöliiton toimihenkilöä teki perustamisasiakirjat, Uuden­maan kiinteistöyhdistyksen vuokranantajajäse­net siirrettiin jäseniksi ja hallitukseen rekrytoi­tiin jäsenet henkilökohtaisesti houkuttelemalla.

”Jäsenet eivät tähän siirtoon reagoineet mil­lään lailla, tuskin moni edes huomasi sitä. Ta­voitteena oli alusta alkaen jakaa jäsenille tietoa siitä, mitä vuokramarkkinoilla ja lainsäädännössä tapahtuu, järjestää koulutuksia sekä an­taa neuvontaa sen lisäksi, että edunvalvonnan avulla vaikutettiin vuokranantajien asemaan yhteiskunnassa.”

Vuokrasääntely vapautuu

Ei ole sattumaa, että tarve vuokranantajien omalle yhdistykselle syntyi juuri 1990-­luvun lo­pussa. Asuntosijoittajia alkoi tulla merkittäväs­sä määrin asuntomarkkinoille vasta, kun mark­kinat vapautuivat vuokrasääntelystä.

Vuokrasääntelyä purettiin vaiheittain 1990­ luvun aikana siten, että vuokramarkkinat vapau­tuivat kokonaisuudessaan vuonna 1995. Sääntelyn aikana valtioneuvosto määritteli sekä vuokra­tason että vuokrien korotusten suuruuden. Vuokralainen saattoi milloin tahansa saattaa vuokransa kohtuullisuuden asunto­oikeuden harkintaan, ja jos vuokra todettiin liian isoksi, se saatettiin määrätä palautettavaksi 2–3 vuo­den ajalta takautuvasti.

”Säännellyt vuokramarkkinat eivät sijoitta­jia luonnollisestikaan houkutelleet, sillä sääntely teki toiminnasta hyvin epävarmaa, eikä vuok­raustoiminta ollut omissa käsissä”, Ari Kaner­va sanoo.

Vuokrasääntelyn purkaminen oli Kiinteistölii­ton ja sen alueyhdistysten pitkäaikainen tavoite jo 1980­-luvulta alkaen. Tavoitteen saavuttami­nen vei 15 vuotta, ja viestiä vietiin eteenpäin pi­tämällä yhteyksiä sekä lakia valmistelevin vir­kamiehiin että poliittisiin päättäjiin.

”Poliittisesti vuokrasääntelyn purkaminen oli todella vaikea päätös, sillä pelättiin, että vuok­rataso suorastaan räjähtäisi. Siksi sitä aluksi kokeiltiin vain uusiin vuokrasopimuksiin isojen kaupunkien ulkopuolella. Kun huomattiin, että mitään dramaattista ei tapahtunut, kokeilua laajennettiin kaikkiin uusiin vuokrasopimuksiin. Kun vieläkään ei tapahtunut mitään dramaattis­ta, uskallettiin vuokrasääntelystä luopua koko­naan. Sen koommin ei kukaan ole vakavissaan ehdottanut sääntelyyn palaamista.”

Juttusarjan toinen osa julkaistaan verkossa 28.8.2019. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan myös Vuokranantaja-lehdessä 3/2019.
Teksti: Katariina Krabbe, kuvitus: Outi Kainiemi