Suomen Vuokranantajat ry täyttää 20 vuotta syksyllä 2019. Järjestö on kasvanut yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, jonka sanaa kuunnellaan. Suomen Vuokranantajien ensimmäinen toiminnanjohtaja Ari Kanerva kertoo järjestön alkutaipaleesta.
Suomen Vuokranantajat ry perustettiin 8.12.1998 Kiinteistöliiton toimihenkilöiden virkatönä. Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistykseen oli liittynyt muutamia satoja yksityisiä vuokranantajia, ja katsottiin, että he tarvitsisivat oman järjestön hoitamaan yksityisten asuntosijoittajien edunvalvontaa.
”Vuokranantajat olivat taloyhtiöiden joukossa lapsipuolen asemassa. Yksityisiä vuokranantajia liittyi Uudenmaan alueyhdistykseen koko ajan lisää, mutta heitä oli taloyhtiöiden massaan nähden todella vähän, eivätkä intressitkään taloyhtiöiden kanssa olleet aina yhteneväiset”, kertoo asianajaja Ari Kanerva, joka tuolloin toimi Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistyksen – nykyisen Kiinteistöliitto Uusimaan – toiminnanjohtajana.
”He olivat ikään kuin väärässä yhdistyksessä, mutta ihan oikean tyyppistä yhdistystä ei ollut olemassa. Keskustelimme esimerkiksi Veronmaksajain Keskusliiton kanssa, pitäisikö yksityiset vuokranantajat ohjata heidän jäsenikseen. Koska vuokraustoiminta perustuu omistamiseen, ja siihen kuuluu niin paljon muutakin kuin vain verotusta, päädyimme kuitenkin siihen, että vuokranantajat kuuluvat luontevammin kiinteistönomistajaleiriin.”
Siksi päätettiin perustaa vuokranantajille oma yhdistys. Kanerva ja kaksi muuta Kiinteistöliiton toimihenkilöä teki perustamisasiakirjat, Uudenmaan kiinteistöyhdistyksen vuokranantajajäsenet siirrettiin jäseniksi ja hallitukseen rekrytoitiin jäsenet henkilökohtaisesti houkuttelemalla.
”Jäsenet eivät tähän siirtoon reagoineet millään lailla, tuskin moni edes huomasi sitä. Tavoitteena oli alusta alkaen jakaa jäsenille tietoa siitä, mitä vuokramarkkinoilla ja lainsäädännössä tapahtuu, järjestää koulutuksia sekä antaa neuvontaa sen lisäksi, että edunvalvonnan avulla vaikutettiin vuokranantajien asemaan yhteiskunnassa.”
Vuokrasääntely vapautuu
Ei ole sattumaa, että tarve vuokranantajien omalle yhdistykselle syntyi juuri 1990-luvun lopussa. Asuntosijoittajia alkoi tulla merkittävässä määrin asuntomarkkinoille vasta, kun markkinat vapautuivat vuokrasääntelystä.
Vuokrasääntelyä purettiin vaiheittain 1990 luvun aikana siten, että vuokramarkkinat vapautuivat kokonaisuudessaan vuonna 1995. Sääntelyn aikana valtioneuvosto määritteli sekä vuokratason että vuokrien korotusten suuruuden. Vuokralainen saattoi milloin tahansa saattaa vuokransa kohtuullisuuden asuntooikeuden harkintaan, ja jos vuokra todettiin liian isoksi, se saatettiin määrätä palautettavaksi 2–3 vuoden ajalta takautuvasti.
”Säännellyt vuokramarkkinat eivät sijoittajia luonnollisestikaan houkutelleet, sillä sääntely teki toiminnasta hyvin epävarmaa, eikä vuokraustoiminta ollut omissa käsissä”, Ari Kanerva sanoo.
Vuokrasääntelyn purkaminen oli Kiinteistöliiton ja sen alueyhdistysten pitkäaikainen tavoite jo 1980-luvulta alkaen. Tavoitteen saavuttaminen vei 15 vuotta, ja viestiä vietiin eteenpäin pitämällä yhteyksiä sekä lakia valmistelevin virkamiehiin että poliittisiin päättäjiin.
”Poliittisesti vuokrasääntelyn purkaminen oli todella vaikea päätös, sillä pelättiin, että vuokrataso suorastaan räjähtäisi. Siksi sitä aluksi kokeiltiin vain uusiin vuokrasopimuksiin isojen kaupunkien ulkopuolella. Kun huomattiin, että mitään dramaattista ei tapahtunut, kokeilua laajennettiin kaikkiin uusiin vuokrasopimuksiin. Kun vieläkään ei tapahtunut mitään dramaattista, uskallettiin vuokrasääntelystä luopua kokonaan. Sen koommin ei kukaan ole vakavissaan ehdottanut sääntelyyn palaamista.”
Juttusarjan toinen osa julkaistaan verkossa 28.8.2019. Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan myös Vuokranantaja-lehdessä 3/2019.
Teksti: Katariina Krabbe, kuvitus: Outi Kainiemi