Rivitalon pihat ovat yleensä pieniä, 20–50 neliön kokoisia, joten kaikki tila halutaan hyötykäyttöön. ”Moni vuokralainen arvostaa kivaa ja käytännöllistä pihaa, mutta ei tule keskittyneeksi sen hoitoon. Siksi vuokrakodin pihan tulisi pysyä siistinä vähäiselläkin huolenpidolla”, sanoo maisemasuunnittelija Helga Andersson. Helppohoitoisuus syntyy järkevästä suunnitelmasta ja perusteellisesta pohjatyöstä. Siihen kannattaa käyttää vaivaa ja mahdollisuuksien mukaan jopa ammattilaisen apua.
Oleskelualue kivilaatoista
Rivitaloasunnon neliöt jatkuvat pihalle, kunhan siellä on käyttökelpoinen – siis riittävän suuri – oleskelualue. Noin 3 x 3 metrin alueelle pöytä ja tuolit mahtuvat jo mukavasti. Puuterassin sijaan Andersson suosittelee harkitsemaan oleskelualueen pohjaksi kiveä, joka on käytännössä ikuinen materiaali. ”Puumateriaali vaatii hoitoa joka vuosi, mutta kivilaatasta tehty oleskelualue on paljon huolettomampi.” Mitä suurempia laattoja oleskelualueen pohjaksi käyttää, sitä vähemmän jää rakoja rikkaruohoille. Tyylikäs kivipatio syntyy esimerkiksi 50 x 50 senttimetrin betonilaatoista.
Puita ja pensaita nurmikon sijaan
Pienessä pihassa kannattaa välttää nurmikkoa, koska sen ylläpito on työlästä. ”Nurmikko vaatii leikkausta kahden viikon välein, ja se voi jäädä vuokralaiselta tekemättä ”, Andersson toteaa. Pensaat ja pienet puut tuovat pihaan eloisuutta ja persoonallista ilmettä, houkuttelevat lintuja ja tarjoavat varjoa paahteisena päivänä. Puut myös näkyvät sisätiloihin asti, eli tuovat luonnon lähelle. ”Toki niitäkin pitää hoitaa, mutta ei yhtään niin usein kuin nurmikkoa.”
Istutusten väliin jäävä alue peitetään kuorikatteella, jota tarvitaan ainakin seitsemän sentin kerros. ”Sitä tulisi lisätä vuosittain. Ehkä vuokralaiset voisivat lisätä kuorikatetta säkin tai pari vuodessa, jos vuokranantaja toimittaisi ne paikalle”, Andersson ehdottaa.
Jos kuitenkin haluaa pitää pihalla pienen nurmikon, Andersson kannustaa investoimaan kestäviin rajausmateriaaleihin nurmialueen pitämiseksi kurissa. ”Nurmikko on pihan pahin rikkaruoho, ja siksi suosittelen reunakiviä tai valurautalistoja, jotka kestävät ikuisesti. Muovia ei pidä käyttää lainkaan, koska se on haitallista ympäristölle.”
3 x pihanhoito
1. Kirjaa pihan hoito-ohjeet asuntokansioon
Samalla tavalla kuin vuokranantaja kirjaa vuokra-asunnon käyttö ja hoito-ohjeet asuntokansioon, sinne tulisi lisätä pihan hoito-ohjeet. Vuokralaisen ja vuokranantajan on hyvä selkeästi ja kirjallisesti sopia pihan hoidosta. Yhteinen ymmärrys ja avoin keskustelu pihan hoidosta ovat osa toimivaa vuokrasuhdetta.
2. Hanki pihanhoitovälineet valmiiksi
Vuokranantaja voi hankkia pihan hoitoon tarkoitetut välineet valmiiksi, jolloin vuokralaisen on helppo huolehtia pihasta sovitusti. Tällaisia välineitä ovat kasteluletku, puutarhasakset tai vaikka ruohonleikkuri, jos pihalla on nurmikkoa. Kuorikatetta ja mahdollisia lannoitteita voi toimittaa paikalle vuosittain. Usein taloyhtiöissä on myös yhteiskäyttöön tarkoitettuja välineitä.
3. Palkkaa puutarhuri
Jos pihan hoito vaatii esimerkiksi erityisosaamista, voi harkita hoitosopimusta puutarhurin kanssa. Puutarhuri voi käydä esimerkiksi kerran kuukaudessa, jolloin kustannus on mahdollisesti vain noin sata euroa, kun taas hoitamaton piha voi pitkällä aikavälillä maksaa tuhansia euroja.
Vinkit antoi maisemasuunnittelija Helga Andersson PihaKorento Oy:stä.
| Vuokralaisen, vuokranantajan ja taloyhtiön vastuut pihan hoidossa Vuokralaisen velvollisuuksiin kuuluu vuokrakohteen huolellinen hoitaminen, ja tämä ulottuu myös huoneistokohtaisiin piha-alueisiin. Vuokralaisen on siis pidettävä piha siistinä sekä huolehdittava esimerkiksi nurmikon leikkaamisesta ja lumenluonnista, ellei toisin sovita. Omakotitalojen ja rivitaloasuntojen vuokrasopimukseen kannattaa selvyyden vuoksi ottaa ehto vuokralaiselle kuuluvista pihatöistä. Vuokranantajan ja taloyhtiön kunnossapitovastuuseen kuuluvat pihan perusrakenteiden ja yhtiön vastuulle määriteltyjen alueiden kunnossapito. Vastuiden jaossa voi olla vaihtelua. Esimerkiksi pihan aidat tai muut rakenteet saattavat olla osakkaan muutostöinä tehtyjä lisäyksiä, jolloin niiden kunnossapito ei välttämättä kuulu yhtiölle. Asiantuntijana Suomen Vuokranantajien juristi Saara Penttilä |