Suomen Vuokranantajilla menee nyt vahvemmin kuin koskaan, sillä uusia jäseniä liittyy koko ajan. ”Vanhat jäsenet suosittelevat meitä tutuilleen, ja siksi kasvamme lähes kaksinumeroisia prosenttilukuja joka vuosi. Yhdistyksen talous on hyvässä kunnossa ja eri tehtäviin on löydetty juuri oikeat henkilöt”, iloitsee Suomen Vuokranantajien hallituksen puheenjohtajana vuosina 2011–2024 toiminut ja edelleen hallituksessa vaikuttava Jouni Lehtinen.
Suomen Vuokranantajat on vuosien varrella nostanut vuokranantajuuden arvostusta ja parantanut alan mainetta. Vuokranantajuus on nykyään palveluammatti, ja toisaalta vuokralla asumista arvostetaan uudella tavalla. Kun Lehtinen aloitti yhdistyksen hallituksessa vuonna 2008, jäseniä oli vain reilu 3 000. Vielä viisi vuotta sitten jäseniä oli alle 20 000, mutta nyt on jo ylittynyt 32 000 jäsenen määrä. ”Meihin halutaan liittyä, koska ajamme aidosti vuokranantajien ja asuntosijoittajien etuja. Istumme tärkeissä pöydissä, kun vuokranantajien asioista päätetään. Nyt kun esimerkiksi huoneenvuokralakia uudistetaan, kuulumme työryhmiin ja pääsemme vaikuttamaan lain sisältöön”, Lehtinen kertoo.
Vuokranantajat tekee yhteiskunnallista vaikuttamista ja edunvalvontaa ahkerasti: pelkästään viime vuonna päättäjäkontaktit poikivat lainsäätämisprosesseissa muun muassa 15 lausuntoa ja 6 eduskuntakuulemista. Itse asiassa liiton koko toiminta pohjautuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä vuokrasääntelyn purkamista ajanut ryhmä perusti Suomen Vuokranantajat vuonna 1999. Nykyinen laki asuinhuoneiston vuokrauksesta, jota nyt siis uudistetaan, tuli voimaan vuoden 1995 toukokuussa. ”Sen jälkeen vuokraustoiminta vapautui ja Suomeen alkoi muodostua yksityistä asuntomarkkinaa”, kertoo Suomen Pankin ekonomisti Essi Eerola.
Vuokranantajat tarjoavat koteja kaikille
Vuokrasääntelyn aikaan yli 25 vuotta sitten vuokra-asuntoihin oli jonoa. Nyt Suomessa on hyvin toimivat vuokra-asuntomarkkinat, ja yksityisten vuokranantajien ansiosta yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus saada vuokra-asunnosta koti. ”Suomessa asunnottomuus on Euroopan pienintä, ja siitä on tullut kansainvälistä tunnustustakin.
Yksityisillä vuokranantajilla on iso merkitys, koska he omistavat enemmän vuokra-asuntoja kuin suuret yritykset”, Lehtinen sanoo. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on toinen, sillä siellä on edelleen vuokrasääntelyä, mikä on johtanut vuokra-asuntopulaan ja myös pimeiden vuokrien lisääntymiseen. ”Kansainväliset osaajat saattavat valita Helsingin mieluummin kuin Tukholman, koska täällä on enemmän vuokra-asuntoja saatavilla”, Eerola mainitsee.
Edunvalvontaa on tarvittu – ja tarvitaan yhä enemmän – myös verotuksen hallitsemisessa. Pääomaverokanta on vielä maltillinen, mutta sen nostolle on aika ajoin yhteiskunnassa paineita. Myös esimerkiksi se, kuinka nopeasti sijoitusasunnon remonttikulut saa vähennettyä veroista, vaikuttaa asuntosijoittajan talouden tasapainoon. ”Jotta vuokra-asunnon omistaminen olisi kannattavaa, verotuksen pitäisi olla kohtuullista ja reilua. Veroasioiden kanssa olemme joutuneet painimaan paljonkin”, Lehtinen sanoo.
Lyhytaikainen vuokraus on uusi ilmiö, jota, varten ei ole vielä yhtenäisiä sääntöjä. Siksi yhdistys seuraa tiiviisti ja pyrkii vaikuttamaan nyt lyhytaikaista vuokraustoimintaa koskevien lakien ja sääntöjen valmisteluun, jotta asuntojen vuokrausta sekä majoitusliiketoimintaa koskeva lainsäädäntö saataisiin vastaamaan nykyisiä tarpeita.
Finanssikriisi lisäsi asuntomarkkinoiden varovaisuutta
Koko maailman taloutta heiluttanut finanssikriisi vuosina 2007–2009 vaikutti myös Suomen asuntomarkkinoihin, mutta vähemmän kuin monessa muussa maassa. Ehkä 1990-luvun lama vaikutti taustalla ja suomalaiset ymmärsivät olla varovaisempia tehdessään asuntokauppoja ja ottaessaan lainaa.
Aiemmin suomalaiset ovat halunneet omistaa kotinsa, mutta finanssikriisin jälkeen nuoremman sukupolven asumisvalinnat ovat hiljalleen muuttuneet: nuoret valitsevat nykyään monesti vuokra-asumisen ja ensiasunto ostetaan yhä vanhempana. ”Ehkä omistamista ei pidetä enää niin tärkeänä, vapautta arvostetaan, työmarkkinat vaikuttavat epävarmoilta ja maailman tilanne mietityttää. Samaan aikaan isoissa kaupungeissa hinnat ovat nousseet”, Eerola pohtii.
Lainanottoon tuli finanssikriisin opetuksena rajoittavaa sääntelyä, mikä sekin siirtää omistusasunnon hankintaa myöhemmäksi. Vuonna 2016 Suomessa otettiin esimerkiksi käyttöön enimmäisluototussuhde, joka rajoittaa myönnettävän asuntolainan kokoa suhteessa vakuuksien käypään arvoon. Asuntomarkkinat eriytyivät finanssikriisin jälkimainingeissa niin, että kasvukeskuksissa asunnon omistaminen ja vuokraaminen oli edelleen kannattavaa, mutta muualla Suomessa esimerkiksi asunto ei useinkaan ollut hyvä sijoitus. ”Helsingissä, Turussa ja Tampereella osakehuoneistojen hinnat nousivat finanssikriisin jälkeen voimakkaasti muuhun maahan verrattuna, mikä synnytti epäsuhtaa asuntomarkkinoille”, Eerola kertoo.
Tällä hetkellä omistusasumista varjostaa – ja toisaalta vuokra-asumisen houkuttelevuutta lisää – korkojen nousu ja asuntovelan korkojen vähennysoikeuden poistuminen viime vuodesta lähtien.