Nykyisin suomalaiset joko omistavat asuntonsa tai asuvat vuokralla. Kun hypätään aikakoneella vuosien päähän, kotikin saattaa saada uudenlaisia muotoja. Tilasuunnittelun ja palvelumuotoilun yliopistonlehtori Antti Pirinen Aalto-yliopistosta uumoilee, että tulevaisuuden koti voi olla osa monimuotoisempaa palvelukokonaisuutta.
Omistamisen sijaan asutaan pääsääntöisesti vuokralla, mutta kotiin sisältyy paljon enemmän kuin pelkät seinät. Yritysmaailmaan tiukasti liitetty palvelullistaminen ulottuu kenties myös asumiseen. ”Yksinkertaisimmillaan se voisi tarkoittaa asumisessa sitä, että maksat palvelupaketista, johon asunnon lisäksi kuuluu esimerkiksi siivous ja pyykinpesu. Palveluja sisällytetään pakettiin aina tarpeen mukaan.” Pirinen vertaa asumispalvelua joukkoliikenteeseen, jossa auton omistamisen ja julkisen liikenteen kuukausilipun sijaan hankitaan kaikki erilaiset liikkumistavat sisältävä palvelu. Se tuo joustoa ja vapautta liikkumiseen. Miksei siis asuminenkin voisi olla monen palvelun kokonaisuus?
Kohti jakamistaloutta Pirinen uskoo, että myös jakaminen rantautuu tulevaisuudessa osaksi asumista. Perinteisesti jakamistaloudessa lainataan ja vuokrataan tavaroita, jotta vajaakäytössä olevat resurssit saadaan hyödynnettyä entistä tehokkaammin. Tähän on jo netissä palveluita, ja taloyhtiöiden Facebook-ryhmissäkin lainataan naapureilta vaikka työkaluja. Asumisessa jakamistalous voisi tarkoittaa tilaresurssien joustavampaa käyttöä. Se ei rajoitu vain omaan taloyhtiöön, vaan laajemmin koko kortteliin ja miksei muuallekin lähiympäristöön.
Suuremmissa yhteistiloissa voisi järjestää vaikkapa juhlia ja konsertteja, ja varaukset hoituisivat näppärästi kännykän sovelluksella. Tällaisia palveluita on käytössä jo joillakin alueilla ja osalla isoimmista vuokranantajista, mutta kokeilut eivät taloyhtiöissä ole vielä arkipäiväistyneet. ”Sen sijaan, että asukkaalla on pysyvä fyysinen resurssi kuten varasto, siitä voi joustavasti luopua tai sellaisen tarvittaessa hankkia. Yhteistiloja voitaisiin vuokrata joustavammin esimerkiksi eri harrastusporukoille.”
Samoista asioista kiinnostuneet naapuriin
Yhteisöllisyyden lisääntyminen on ollut trendinä asumisessa jo jonkin aikaa, ja mitä todennäköisimmin se vahvistuu edelleen. Eri sukupolvet ylittävää asumista on kokeiltukin, ja muun muassa Helsingistä löytyy taloja erilaisille ammattiryhmille, kuten taiteilijoille, kirjailijoille ja muusikoille. ”Ennusteeni on, että ilmaantuu myös seksuaali- tai sukupuolivähemmistöille suunnattu seniori- tai palvelutalo. Iän ei tarvitse olla ainoa peruste, vaan taloja voi olla erilaisille elämäntapa tai harrasteryhmille.”
Asumisen muotoja voi olla monenlaisia. Esimerkiksi Sveitsissä kokeillaan asuntotyyppiä, jossa jokaisella on oma minikaksio, joka avautuu isompaan yhteiseen tilaan. ”Jakaminen ja yhteisöllisyys eivät välttämättä tarkoita sitä, että pitää sitoutua yhteisöasumiseen. Se voi tarkoittaa myös aiempaa tehokkaampaa ja joustavampaa resurssien käyttöä”, Pirinen täsmentää.
Tekoälyä ja kestävää kehitystä
Tekoälyä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää yhä tehokkaammin myös asuntojen suunnittelussa. Kenties dynaamisilla algoritmeilla voidaan suunnitella peruskerrostaloja optimaalisten tilaratkaisun ja kohderyhmän tarpeiden mukaisesti.
Toisaalta myös asukkaille voidaan antaa suunnittelussa suurempi merkitys. Varmaa on, että kestävä kehitys ja asumisen energiantuotanto ovat tärkeässä asemassa tulevaisuudessakin. Kerrostalot voivat itse tuottaa aurinkoenergiaa, ja ehkä sähkön kulutusta seurataan jossain vaiheessa reaaliaikaisesti.
Materiaaleja kierrätetään tehokkaasti, ja korjattavuus on tärkeää asunnon kaikissa komponenteissa. Tulevaisuudessa materiaalivirtoihin kiinnitetään enemmän huomiota, koska perinteiset tavat tehdä asioita muuttuvat. Esimerkiksi se, mistä ja miten ravinto tulee kotiin ja miten sitä käsitellään, vaikuttaa siihen, millainen keittiön pitää olla. ”Ruuan ja jätteiden kiertokulku voi muuttua, kun kodeissa aletaan esimerkiksi viljellä ruokaa enemmän. Siksi jätteiden kierrätystä ja kompostointia on mietittävä uudesta näkökulmasta.”
Väestön ikääntyessä esteetön suunnittelu korostuu. Se ei kuitenkaan tarkoita vain kynnysten puuttumista, vaan kaikenlaista asumista helpottavaa avustavaa teknologiaa. Asukkaat arvostavat varmasti nyt ja tulevaisuudessa sitä, että tilat, tuotteet, tekniikat ja palvelut muodostavat yhdistelmän, joka takaa mahdollisimman hyvän arjen kaikille.
Antti Pirinen
Tilasuunnittelun ja palvelumuotoilun yliopistonlehtori
Aalto-yliopisto