Eläkejärjestelmä lupaa jokaiselle suomalaiselle kuukausittaista eläkettä aivan elinpäivien loppuun saakka. Työeläkkeen suuruus määräytyy sen mukaan, miten paljon on ehtinyt kerryttää eläkepottia ennen eläkkeelle jäämistä. ”Järjestelmä on hyvin kattava, on sitten palkkatyössä tai yrittäjänä.
Työeläkejärjestelmässä on erityyppisiä toimijoita, mutta eläkkeensaajan kannalta tämä tilanne on helppo: eläke tulee työntekijälle kuin manulle illallinen”, kiittää kouluttaja Marina Sirola Eläketurvakeskuksesta. Sirola kiertää Suomea kouluttamassa ihmisiä eläketurvan asioista ja kuulee usein, kuinka ihmiset epäilevät eläkejärjestelmän toimivuutta. ”Ihmiset uskovat jäävänsä ilman eläkettä tai eläkeiän karkaavan tavoittamattomiin. Yhteiskunta on kuitenkin sitoutunut tähän lakisääteiseen järjestelmään jo 60 vuotta, joten kyllä siihen voi luottaa. Eläkejärjestelmään maksettuja varoja on rahastoitu vuosiksi eteenpäin, ja eläkkeitä maksetaan siitä potista sekä vuosittain sisään tulevista vakuutusmaksuista”, Sirola kertoo.
Hän kehuu Suomen eläkejärjestelmää joustavaksi, koska sen raameissa voi tehdä omia päätöksiä esimerkiksi elämäntilanteensa ja terveytensä perusteella. ”Ihminen voi tietyssä ikähaarukassa määritellä, koska haluaa jäädä eläkkeelle tai haluaisiko jäädä osa-aikaeläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää.” Myös yrittäjät voivat Sirolan mukaan luottaa eläkejärjestelmään. ”Se on tasavertainen sekä yrittäjälle että palkansaajalle, koska molemmille tulee samat etuudet. Vanhuuseläkkeelle jäädessä saadaan siihen asti ansaittu eläke, jota nautitaan nykyään keskimäärin reilusti yli 20 vuotta. Kyse on siis pitkäksi ajaksi tarkoitetusta turvasta. Eläkejärjestelmä mahdollistaa myös työkyvyttömyyseläkettä ja ammatillista kuntoutusta.”
YEL-järjestelmään halutaan nyt tehdä muutoksia. Yrittäjiä huolestuttaa, että YEL-maksun palkkatulo määritellään liian korkeaksi, eikä yrittämiseen jää enää rahkeita. ”Nyt maksussa olevat työeläkkeet maksetaan nykyisistä maksuista ja tulevaisuuden eläkeläisten maksut hoidetaan silloisten työikäisten yrittäjien maksuista. Kysymys on yhteishyvällisestä järjestelmästä, jossa kaikki hyötyvät”, Sirola selittää.
YEL-vakuutuksessa on hänen mukaansa se etu, että eläkettä saa kuolinpäivään asti, eikä se ole sidoksissa sijoitusten tuottavuuteen. ”Vaikka jäisi eläkkeelle 64-vuotiaana ja eläisi 100-vuotiaaksi, saa eläkkeen joka kuukausi tililleen. Toki aina kannattaa itse säästää ja varautua, mutta eläke on yksi osa vanhuuden turvaa ja sisältää myös mahdollisuuden työkyvyttömyyseläkkeeseen.”
Säkylässä asuva Essi Ravantti, 31, kerryttää eläkettä käymällä palkkatöissä mutta sen lisäksi sijoittamalla asuntoihin ja rahastoihin. Hän haluaa varmistaa mukavan tilipussin myös eläkeiässä. ”Huolehdin eläketurvastani itse, ja työeläke on siihen mukava lisä”, Ravantti sanoo. Hän työskentelee Biolanilla myynnin aluepäällikkönä ja asuu miehensä sekä nelivuotiaan poikansa kanssa omakotitalossa.
Muutama vuosi sitten Ravantti osti Turusta kaksion, ja laittoi sen isänsä kehotuksesta vuokralle. ”Olen saanut asuntosijoittamisen mallin vanhemmiltani. Äiti pystyi jäämään raskaasta työstään varhaisemmalle eläkkeelle sijoitusasuntojen turvin, joten isä sanoi minullekin, että asunto kannattaa laittaa vuokralle omaksi turvaksi.”
Ravantti tavoittelee vuokra-asunnostaan tasaista vuokratuloa, joka olisi sitten joskus eläkeiässäkin osa toimeentuloa. Sijoitusasunnon arvonnousun varaan hän ei eläkepäiviään laita. Kunhan maailmantilanne hieman tasaantuu, suunnitelmissa on hankkia lisää sijoitusasuntoja. ”Täytyy seurata korkokehitystä ja energiatilannetta, mutta tulevaisuudessa toivon voivani hankkia toisen sijoitusasunnon – tai useammankin.”
Ravantti ei osaa vielä sanoa, milloin hän haluaa jäädä eläkkeelle. ”Työ on minulle todella tärkeää, enkä tavoittele sitä, että voisin esimerkiksi 40-vuotiaana lopettaa työt. Niin kauan kuin työ tuntuu kivalta, haluaisin sitä tehdä.” Sitten joskus, kun eläkkeen aika on, Ravantti haluaa tulla mukavasti toimeen. ”Tavoitteenani on hyvä ja tyydyttävä elämä niin, ettei tarvitsisi koko ajan laskea, mihin rahat riittävät. Olisi kiva harrastaa ja matkustaa eläkkeelläkin.” Hän uskoo, että työeläkkeen, vuokratuottojen ja rahastosijoitusten yhdistelmä riittää mukaviin eläkepäiviin. ”Minulla on vuosia aikaa kartuttaa eläketurvaani. Kun tarpeeksi ajoissa aloittaa miettimisen ja toimimisen, niin ehtii.”
Helsinkiläinen yrittäjä ja kouluttaja Terhi Majasalmi, 43, on ottanut täyden vastuun omista eläkeasioistaan. Hän kritisoi vahvasti yrittäjien eläkejärjestelmää. ”En halua tehdä huonoja diilejä, ja YEL on laskelmieni mukaan sellainen. Olen maksanut 20 vuotta minimimäärän YEL-maksua ajatuksenani, että en voi rakentaa eläketurvaani sen varaan”, Majasalmi sanoo. YEL-maksujen sijaan Majasalmi on laittanut rahansa sijoituksiin, joista saa hänen mukaansa varmasti paremman vuosituoton kuin lakisääteisestä eläkkeestä 30 vuoden päästä – tietääpä ainakin, missä rahat ovat ja mitä ne tuottavat.
Hän on yrittäjämiehensä kanssa hankkinut vuosien varrella monia sijoitusasuntoja, joista suurin osa sijaitsee tällä hetkellä Yhdysvalloissa. ”Olemme opiskeluajoista lähtien säästäneet ja sijoittaneet paljon. Moni on tienannut vuosien varrella enemmän kuin me, mutta olemme jättäneet asioita ostamatta ja kuluttamatta. Opiskeluaikanakin kävimme vain kerran vuodessa ulkona syömässä ja säästimme asp-tilille kaikki kesätyörahat.”
Majasalmi on tyytyväinen, että tuli jo nuorena hankkineeksi sijoitusasuntoja, mutta korostaa, että jokaisen tulee tehdä itselleen sopivia ratkaisuja niin sijoittamisessa kuin eläkeasioissakin. ”Kaikki eivät voi tehdä, kuten minä. Sijoitusasuntoja ei kannata suin päin lähteä hankkimaan, vaan on arvioitava oma tilanne ja sen hetkinen markkinatilanne”, Majasalmi painottaa. Hänen mukaansa eläkeasioitakaan ei pidä jättää hoitamatta, sillä vanhuuden tai sairauden turva pitää jokaisella olla: ”Tarkoitan sellaista turvaa, että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Korkea elintaso hienoine autoineen ja huviloineen on ihan toinen juttu.”
Juuri nyt Majasalmi nauttii työstään, eikä edes ajattele eläkkeelle siirtymistä. ”Arvostan perhettäni ja muita läheisiäni sekä sitä, että elämässä on mielekästä tekemistä. Meillä on rahaa maksaa asuminen ja ostaa ruokaa perheelle – siinä ne tärkeimmät. Meillä on myös yksityiset sairauskuluvakuutukset, mutta luksuksen eteen meidän pitää edelleen ponnistella.”
Oululaisen Pasi Oravan, 61, eläkeikä on jo nurkan takana, mutta hän aikoo jatkaa työntekoa kaikessa rauhassa. Ammatikseen Orava kuuluu taloyhtiöiden hallituksiin ja jakaa asiantuntemustaan luennoimalla muun muassa vuokranantajuudesta. ”Minulla ei ole mitään kiirettä jäädä eläkkeelle, vaan teen töitä niin kauan kuin minulla on halua ja kykyä jatkaa. Mitä minä sitten tekisin, jos lopettaisin työt”, Orava ihmettelee.
Hänen vaimonsa Kristiina Ketola-Orava, 62, on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä kaksi vuotta oltuaan sitä ennen vuosia kuuden lapsen sijaisvanhempana. Myös Pasi toimi sijaisvanhempana, mutta Kristiina kantoi kotona päävastuun suuren perheen päivittäisestä arjesta. Perheeseen sijoitettujen lasten lisäksi perheeseen kuului Kristiinan kolme ja Pasin kaksi lasta. Oravan pariskunnalla on lukuisia sijoitusasuntoja Oulun Tuirassa. Ensimmäisen vuokra-asunnon Pasi osti äidilleen, ja siitä asuntosijoittaminen alkoi – puolivahingossa. Eläkeasiat eivät olleet silloin millään tavalla mielessä.
Nyt asuntoja on lukuisia. Niiden ansioista Oravan pariskunnan ei tarvitse miettiä, tulisivatko he eläkkeillään toimeen: vuokra-asunnoista saadut tulot ovat tuoneet vaurautta. Kristiina tosin mainitsee, että on myös tyytyväinen työkyvyttömyyseläkkeensä suuruuteen. ”Asunnoista saatavat tulot tuovat peruseläkkeen, vaikka emme aluksi ajatelleet asuntosijoittamista niinkään eläkeasiana vaan ennemminkin kivana tekemisenä.
Toki taustalla on ollut tavoitteena taloudellinen riippumattomuus.” Vuokra-asunnoista saatava vuokratulo tuo Oravan pariskunnalle vapautta tehdä mitä vain – töitä, matkustaa tai viettää aikaa lasten ja lastenlasten kanssa. ”Voisimme myydä asuntoja ja maksaa kaikki lainat pois, mutta niin emme aio tehdä. Meille kassavirta on se, joka on olennaista.” Oravat eivät odota yhteisiä eläkepäiviä voidakseen toteuttaa unelmiaan. ”Emme ole sitku-ihmisiä, vaan teemme jo nyt niitä asioita, joita haluamme.
Viime kesänä kiersimme vanhalla asuntoautolla Suomea ja toissakesänä vietimme Kreetalla seitsemän viikkoa. Jos haluamme mennä jonnekin, järjestämme, että niin tapahtuu”, Kristiina kertoo. ”Tyttäremme on meidän sijaisemme, kun olemme lomalla – kaikki lapset auttavat: vievät avaimia ja auttavat vuokralaisiamme tarvittaessa. He hoitavat siinä samalla omia perintöjään.” Perintöasiat ovatkin uusperheessä tärkeitä, ja myös Oravat ovat tehneet testamentin.
Kun Kristiina ja Pasi aikanaan pistivät hynttyyt yhteen, molemmilla oli omia lapsia. Lisäksi he ovat adoptoineet yhden sijaislapsistaan yhdessä. ”Omistamme kaiken yhdessä. Jos emme olisi tehneet testamenttia, varat eivät jakautuisi tasan kaikille lapsillemme. He olisivat eriarvoisessa asemassa, koska vain yksi lapsistamme on yhteinen”, Pasi kertoo.
Eläkettä maksetaan tienestien ja työvuosien perusteella
Miten eläke karttuu?
Perusperiaate on, että jokaiselta vuodelta karttuu 1,5 prosenttia eläkettä jokaisesta eurosta, jonka tienaa. Yrittäjillä eläke lasketaan siitä työtulosta, josta maksetaan YEL-maksua.
Mistä voi tarkistaa oman eläkkeen määrän?
Oman eläkkeen tähän asti tienattu määrä näkyy työeläkeotteesta oman työeläkevakuutusyhtiön verkkopalvelussa tai tyoelake.fi-sivulla.
Milloin voi jäädä eläkkeelle?
Eläkkeelle voi jäädä joustavasti oman elämäntilanteen mukaan, mutta alin eläkeikä määrittyy syntymävuoden perusteella. Vuonna 1958 syntyneen alin eläkeikä on 64 vuotta. Vuonna 1959 syntyneiden eläkeikä taas on kolme kuukautta korkeampi eli 64 vuotta 3 kuukautta. Eläkeikä lasketaan näin vuonna 1961 syntyneisiin asti, eli 64 vuoden ja 9 kuukauden eläkeikään. Vuosina 1962–1964 syntyneiden vanhuuseläkeiän alaraja on 65 vuotta. Jos on syntynyt vuonna 1965 tai sen jälkeen, eläkeikä sidotaan elinajan odotteeseen.
Miten eläkettä kertyy, jos jatkaa töissä pitkään?
Vanhuuseläkettä korotetaan 0,4 prosentin lykkäyskorotuksella jokaiselta kuukaudelta, jolla lykkää eläkkeelle jäämistä alimman mahdollisen eläkeiän yli. Lykkäyskorotusprosentilla korotetaan koko työuran aikaista eläkekertymää, joka on ansaittu vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä. Jos siis lykkää eläkkeelle jäämistään puoli vuotta, lykkäyskorotus lasketaan 6 kuukaudelta seuraavasti: 6 x 0,4 % = 2,4 %. Lopulliseen eläkkeeseen tulee siis puolesta vuodesta 2,4 prosentin korotus. Lykkäyskorotus ei ole sidoksissa työntekoon, eli sen saa, vaikka ei tekisi enää töitä – kunhan ei nosta eläkettä. Lykkäyskorotuksella ei ole yläikärajaa, eli sitä voi ansaita vaikka kuinka pitkään.
Kuinka kauan eläkettä voi kerryttää?
Työstä kertyy eläkettä aina vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan asti, joka on 68–70 vuotta syntymävuoden mukaan. Sen jälkeen työstä ei enää kartu eläkettä.
Mikä on osittainen varhennettuvanhuuseläke?
Tällä hetkellä osittain varhennetulle vanhuuseläkkeelle voi jäädä aikaisintaan 61-vuotiaana. Tällöin jo tienatusta eläkepotista otetaan 25 tai 50 prosenttia maksuun, ja siitä vähennetään 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta – eli juuri päinvastoin kuin jos lykkäisi eläkkeelle jäämistään myöhemmäksi. Osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä voi jatkaa töitä vähän tai osa-aikaisesti ja kerryttää samalla loppueläkettä.
