Asuntopolitiikka koskettaa koko yhteiskuntaa ja vaikuttaa merkittävästi sen kehitykseen. Siksi asuntopolitiikka kuuluu hallitusohjelmien kestoaiheisiin. Sanna Marinin hallitus tähyilee omaa kauttaan pidemmälle ja haluaa asuntopolitiikalle pitkäjänteisen, kokonaisvaltaisen ja tavoitteellisen kehittämisohjelman vuosiksi 2021–2028. ”Asuntopolitiikan pitäisi olla yhtä lailla pitkäjänteistä kuin rakentamisen. Kehitysohjelmaa varten meidän täytyy tarkastella kaikkia asuntopolitiikkaan vaikuttavia asioita”, sanoo ympäristöministeriöstä juuri eläkkeelle jäänyt kansliapäällikkö Hannele Pokka, joka toimii valmistelutyötä tekevän työryhmän puheenjohtajana.
Tilannekuvasta tavoitteisiin
Kehittämisohjelman pohjaksi työryhmä on selvittänyt lukuisten sidosryhmien näkemyksiä asuntomarkkinoiden vahvuuksista, heikkouksista ja kehittämistarpeista. Tilannekuvasta edetään tavoitteisiin ja toimiin, joilla tavoitteita saavutetaan. Pokan mukaan sidosryhmiä yhdistää yksi toive – valtion kokonaisvaltainen ote asuntopolitiikkaan. Oman haasteensa toiveen toteuttamiselle aiheuttaa asuntopolitiikan sirpaloituminen eri puolille valtionhallintoa.
Ympäristöministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö vastaavat valtaosasta asuntopolitiikkaa, mutta myös oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö vaikuttavat sen osa-alueisiin. Kaikki asuntopolitiikasta vastaavat ministeriöt ja virastot ovat mukana valmistelutyötä tekevässä työryhmässä. Kehittämisohjelma annetaan selontekona eduskunnalle lokakuussa. Sen jälkeen odotettavissa on roppakaupalla keskusteluja ja kannanottoja, sillä asuntopolitiikka takuulla kiinnostaa kansanedustajia.
Kansainvälinen vertailu pohdinnan tueksi
Kehittämisohjelmaa varten työryhmä tarkastelee asuntopolitiikan keskeisiä kysymyksiä. Sellaisia ovat esimerkiksi asumisen kustannukset, tuki ja verotus, asuntotuotannon määrä, asuntomarkkinan jakautuminen sekä korjausrakentaminen. Pohdinnan tueksi valmistuu asumisen tukia, lainsäädäntöä ja vuokramarkkinoita koskeva kansainvälinen vertailu.
”Haluamme tietää, millaisia konsteja asuntopolitiikkaan on verrokkimaissa kehitetty. Asuntojen hintojen nousuhan yhdistää monia pääkaupunkeja, joskin Helsingissä se on ollut maltillisempaa kuin vaikkapa Tukholmassa.” Pokka muistuttaa myös uudis- ja korjausrakentamisen volyymien erosta. ”Uudisrakentaminen on usein otsikoissa, mutta sen osuus koko asuntokannasta jää pariin prosenttiin.”
Polarisoituminen jatkuu ja syvenee
Suomalaista asuntomarkkinaa Pokka luonnehtii mosaiikkimaiseksi. Suuressa kuvassa kuitenkin jakautuminen kahteen pääleiriin jatkuu. Kasvukeskuksissa asunnot kallistuvat, ja muualla niiden hinnat laskevat. ”Polarisoitumista toki tapahtuu myös kasvukeskuksissa, joissa eräillä alueilla sijaitsevat asuntoyhtiöt eivät esimerkiksi saa helposti lainaa peruskorjaushankkeita varten”, Pokka huomauttaa. ”Koska suomalaisten omistaminen on paljolti kiinni asumisessa, asuntojen arvon aleneminen koskettaa suurta määrää ihmisiä. Siksi meiltä odotetaan esimerkiksi uusia vaihtoehtoja omistusasumiselle.”
Keinoja alueellisten erityisongelmien ratkaisemiseksi
Pokan mukaan Suomessa jatkossakin rakennetaan vuokra-asuntoja markkinahintaan. ”Nyt on tarve miettiä, miten voidaan tarjota mahdollisuuksia kohtuuhintaiseen asumiseen myös pieni- ja keskituloisille ihmisille kasvukeskuksissa. Tällä hetkellä kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta hyötyvät lähinnä kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat, ja asumistukiin kuluu vuosittain 2,3 miljardia euroa.”
Työryhmä miettii myös, miten elinkeino-, alue- ja koulutuspolitiikan keinoin voitaisiin vähentää taantuvien alueiden asumisen ongelmia. Kasvukeskuksissa puolestaan korostuu maankäyttö- ja kaavoituspolitiikka. Se heijastuu taloyhtiölainoihin ja tonttivuokriin, joiden painoarvo kasvukeskuksissa voimistuu koko ajan. Ennen asuntopolitiikan kehittämisohjelman valmistumista Pokka ei halua ottaa kantaa valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja Leena Mörttisen vetämän työryhmän ehdotukseen taloyhtiölainojen lainaehtojen kiristämiseksi.
Ihanteena vakaus ja ennustettavuus
Vaikka asuntopolitiikka koostuu lukuisista toimista ja osapuolista, sen ihannetila pelkistyy kahteen ominaisuuteen: vakauteen ja ennustettavuuteen. ”Mieleni tekisi puhua myös vakaasta ja ennustettavasta asuntomarkkinasta. Valitettavasti koronavirus ei säästä sitäkään ja sumentaa tulevaisuuden näkymiä.” Yksityisten vuokranantajien asemaan ja toiminnan edellytyksiin Pokka ei ennakoi asuntopoliittisen ohjelman tuovan muutoksia. Koronavirus joka tapauksessa aiheuttaa lykkäyksiä ja peruutuksia asuntorakentamisen aloituksiin sekä varovaisuutta sijoittajien ja ostajien toimiin. Asuntojen hinnoissa koronakriisi ei vielä ole näkynyt 1990-luvun talouskriisin tapaan.