Teema

Asuntofriikki pienestä pitäen

Jenni Witikkala ostaa sijoitusasunnon sellaiselta alueelta, jonka tietää olevan vuokralaisen silmissä hyvä. Vuokralaisia hänellä on ollut yhden yön yöpyjistä kymmenen vuoden asujiin.

”Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut asunnoista: katsoin televisiosta Remontti-Reiskaa, luin lehdistä asuntoilmoituksia, piirtelin huoneistoja ja sijoittelin niihin huonekaluja. Asuntoasiat olivat mielestäni hauskoja.

Sitten äitini osti minulle ja veljelleni ennakkoperintönä asunnon, johon muutin 18-vuotiaana. Viisi vuotta myöhemmin äitini kuoli ja muutin hänen asuntoonsa. Laitoimme veljeni kanssa yhteisen asuntomme ensin vuokralle ja myimme sen sittemmin perintöveroista selvitäksemme.

Tästä jäi mieleeni ajatus, että asuntoon sijoittaminen on hyvä juttu. Niinpä 24-vuotiaana ostin ensimmäisen oman sijoitusasuntoni, yksiön Kalliosta. Nyt minulla on kolme ja puoli sijoitusasuntoa. Puolikkaan omistan toisen sijoittajan kanssa yhdessä. Kolme asunnoistani on yksiöitä, yksi on kaksio, ja ne sijaitsevat Helsingissä ja Kotkassa.

Pari kertaa olen kokeillut osakesijoittamista, mutta tuntuu, ettei minulla pinna oikein riitä siihen. Asuntoihin sen sijaan olen aina luottanut, välillä intuitiivisesti enemmän kuin mitä olen osannut perustaa numeroihin.

Vuokralle tulijat haastattelen itse. Katson tietysti luottotiedot, mutta myös vuokralaisen sosiaaliset taidot ovat tärkeät. Jos niitä ei ole alussa, puuttuvat ne myöhemminkin, kun asioista pitää yhdessä sopia.

Jos taloyhtiöön on tulossa remontteja, ilmoitan niistä vuokralaiselle hyvissä ajoin ja välillä kyselen, onko asunnossa kaikki kunnossa ja toimivatko kodinkoneet, mutta muuten annan vuokralaisen asua rauhassa. Jos vuokralainen haluaa ottaa yhteyttä, olen kyllä nopeasti tavoitettavissa.

Yhden asunnon ostin kerran valmiiksi vuokrattuna. Myyjät vakuuttivat, ettei vuokralaisen kanssa ole ongelmia. Vuokranmaksu alkoi kuitenkin heti takkuilla, ja sain kysellä vuokrien perään kuukausittain. Olin vähän sinisilmäinen ja katsoin tilannetta liian pitkään. Nyt vastaavassa tilanteessa tekisin asialle nopeammin jotakin.

Muuten vuokralaisten kanssa on mennyt hyvin. Kun yhdellä heistä tuli 10 vuotta täyteen asunnossani, vein hänelle kiitoksena samppanjapullon ja lahjoitin hänen käyttöönsä vinttikomeron, jonka tyhjensin omista tavaroistani.

Kolmen vuoden ajan olen vuokrannut kahta asuntoani Airbnb-asukkaille. Heitä on ollut noin 400. Airbnb-vuokraus teettää aika paljon työtä ja nettiarvostelut asettavat paineita, mutta kaikki on sujunut hyvin.

Asuntomarkkinoiden kehitys vähän huolettaa. Kysyntää pääkaupunkiseudulla on, mutta kovin kauas ei tarvitse mennä, kun on jo ostajan markkinat.”

Jenni Witikkalan muistilista

  1. Ostan vain kaupungeista ja alueilta, jotka tunnen. Voin silloin luottaa siihen, että alue on myös vuokralaisen silmissä hyvä.
  2. Luotan asunnosta saamaani fiilikseen. Jos en yhtään innostu, jätän asunnon ostamatta. Pelkkä matematiikka ei ratkaise ostopäätöstäni.
  3. Tutustun taloyhtiön papereihin ja selvitän, mitä remontteja on tehty ja mitä mahdollisesti on tulossa.

Teksti: Minna Saano, kuva: Sampo Korhonen
Juttu on julkaistu Vuokranantaja-lehdessä 4/2020.

Lue koko lehti jäsensivuilta