Elämä on arvaamatonta. Onnettomuus tai sairastuminen, joka vie toimintakyvyn, voi tapahtua yllättäen. Edunvalvontavaltuutus on tapa varautua siihen, että ei enää pysty hoitamaan omia asioitaan. Valtakirjassa määritellään, kuka hoitaa valtuuttajan asioita ja että valtuutus tulee voimaan, jos valtuuttaja ei heikentyneen terveydentilansa vuoksi voi itse hoitaa asioitaan.
Moni ryhtyy miettimään edunvalvontavaltakirjan tärkeyttä vasta, kun ikää alkaa karttua, mutta se kannattaa tehdä jo, kun tulee täysi-ikäiseksi. ”Kannustan jokaista aikuista tekemään edunvalvontavaltakirjan ja nimeämään valtuutetuksi sellaisen henkilön, johon itse luottaa. Tämä henkilö voi olla esimerkiksi läheinen ystävä tai perheenjäsen”, kertoo johtava asiantuntija Suvi Malinen Digi- ja väestötietovirastosta.
Ihmisille voi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi puoliso tai aikuinen lapsi ei automaattisesti pääse hoitamaan henkilön asioita, ellei valtuutusta ole. Laskut erääntyvät ja veroilmoitukset jäävät tekemättä. ”Sukulaissuhteen tai avioliiton perusteella ei voi tehdä päätöksiä. Puolisokaan ei pääse pankkitilille, ellei hänellä ole sinne oikeuksia muutenkin, tai voi esimerkiksi allekirjoittaa vuokrasopimusta toisen puolesta”, Malinen sanoo.
Jos edunvalvontavaltuutus on jäänyt tekemättä, henkilön edunvalvojaksi voidaan viime kädessä määrätä yleinen edunvalvoja, joka hoitaa työkseen useiden henkilöiden taloudellisia asioita.
Sairauden tai heikentyneen terveydentilan sattuessa
Valtuutetun tehtävään voi sisällyttää asioita valitsemassaan laajuudessa. ”Suurin osa edunvalvontavaltuutuksista on sellaisia, joissa valtuutetulle on annettu laaja kelpoisuus hoitaa asioita liittyen omaisuuteen, esimerkiksi laskujen maksuun, ja henkilöä koskeviin asioihin, kuten hoitoon ja asumiseen”, Malinen kuvailee.
Ihan vähintään edunvalvontavaltakirjassa tulee lukea, kuka valtuuttaa, kenet valtuutetaan ja mitkä asiat kuuluvat valtuutukseen. ”Tärkeä kohta on voimaantuloehto eli määräys siitä, milloin valtakirja astuu voimaan eli vaikka ”sairauden tai heikentyneen terveydentilan sattuessa”. Ilman tätä voimaantuloehtoa kyseessä on tavallinen valtakirja, eikä edunvalvontavaltakirja”, Malinen sanoo.
Tavallinen valtakirja eroaa muutenkin edunvalvontavaltakirjasta siten, että valtakirjan tekijän vastuulla on valvoa valtuuttamansa henkilön toimintaa. Täydessä ymmärryksessä oleva henkilö voi valtuuttaa valtakirjassa tietyn henkilön hoitamaan tietyn asian esimerkiksi pankissa tai viranomaisten luona. Tavallinenkin valtakirja tehdään kirjallisesti, mutta siihen ei tarvita kahta todistajaa ja se tulee voimaan heti ilman viranomaisen vahvistusta, kun se on laadittu. Pankki tai muu paikka arvioi vasta asiointitilanteessa, kelpaako valtakirja.
Vuokraus kuuluu laajaan valtuutukseen, kiinteistön asiat eivät
Jos valtuutetulla on laaja kelpoisuus hoitaa talousasioita, eli valtakirjassa lukee ”oikeus hoitaa omaisuutta ja taloudellisia asioita”, se myös sisältää asuntojen vuokraamisen ja asunto-osakkeen luovuttamisen – asunto-osakekaupatkin siis onnistuvat tarpeen mukaan.
Tiettyihin kiinteistöä koskevien asioiden hoitoon tarvitaan aina erillinen maininta, vaikka edunvalvontavaltakirjalla annettaisiinkin laaja kelpoisuus hoitaa talousasioita. ”Kiinteistön myyminen ja panttaaminen täytyy erikseen mainita sanomalla, että ”valtuutetulla on oikeus myydä ja pantata kiinteistöjä”. Kiinteistön voi mainita tulevaisuuden varalta, vaikka kiinteistöä ei valtuutuksen tekohetkellä omistaisikaan”, Malinen vinkkaa.
Toinen edunvalvontavaltakirjassa erikseen mainittava asia ovat lahjoitukset: valtuuttajalla voi olla esimerkiksi säännöllisiä lahjoituksia tai vuosittaisia lahjoituksia, joiden antamisen perusteet pitää edunvalvontavaltakirjassa erikseen yksilöidä.
Vain kirjallinen edunvalvontavaltuutus pätee
Edunvalvontavaltuutus tehdään kirjallisesti ja allekirjoitetaan kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa. Myös todistajat allekirjoittavat edunvalvontavaltakirjan. Sähköinen allekirjoitus ei kelpaa.
Edunvalvontavaltakirjan voi tehdä itse. Sen tekemisessä voi myös hyödyntää esimerkiksi lakiasiaintoimistoa tai pankin notariaattipalveluita. Joka tapauksessa ensin kannattaa perehtyä Suomi.fi:ssä olevaan Edunvalvonta ja edunvalvontavaltuutus -oppaaseen, jossa kerrotaan paljon tärkeää tietoa ja ohjeita. ”Jos edunvalvontavaltakirjan laati itse, kannattaa erityisen tarkasti katsoa, että se täyttää muotovaatimukset. Muuten siitä ei ole hyötyä”, Malinen painottaa.
Edunvalvontavaltakirjasta on hyvä tehdä useampi alkuperäinen kappale allekirjoituksineen ja antaa oma kappale valtuutetulle tai valtuutetuille. Yksi kappale kannattaa säilyttää vaikkapa testamentin kanssa samassa paikassa. ”Ainakin kannattaa ilmoittaa valtuutetulle, että edunvalvontavaltakirja on tehty ja myös säilytyspaikka, jonne valtuutettu pääsee itse käsiksi. Helpointa on antaa valtakirja valtuutetulle”, Malinen neuvoo.
Valtuutetun tulee vahvistaa edunvalvontavaltakirja Digi- ja väestötietovirastossa voidakseen käyttää sitä asioidessaan valtuuttajan puolesta. ”Valtuutettu hakee vahvistusta, kun voimaantuloehto täyttyy, ei aiemmin. Vahvistamishakemuksen liitteeksi tarvitaan alkuperäinen edunvalvontavaltakirja ja lääkärinlausunto siitä, että valtuuttaja on tullut pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee”, Malinen opastaa.
Digi- ja väestötietovirasto veloittaa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisesta 130 euroa. Jos tekee edunvalvontavaltakirjan itse, muita kustannuksia ei tule.
Ilmoita vuokralaiselle, jos tilanne muuttuu
Jos vuokranantaja on siinä tilassa, ettei pysty enää hoitamaan omia asioitaan, edunvalvontavaltuutetun on hyvä ilmoittaa vuokralaiselle muuttuneesta tilanteesta ja kertoa omat tietonsa yhteydenpitoa varten. Valtuutettuja voi olla useampiakin ja heillä voi olla samat tai eri tehtävät.
Vuokranantajan kannattaakin miettiä, onko valtuutettu perillä vuokraustoiminnasta vai kannattaisiko niitä asioita hoitamaan valita joku muu. ”Ystävä tai yhteistyökumppani voi tuntea hyvin vuokranantajana toimimisen ja asuntosijoittamisen, jolloin hänet kannattaa valtuuttaa hoitamaan niitä asioita. Perheenjäsen voi taas olla sopivampi henkilö tekemään päätöksiä esimerkiksi valtuuttajan hoidosta tai asumisesta”, Malinen pohtii.
Kaksi valtuutettua voi toimia yksin tai yhdessä. Sekin on hyvä määritellä edunvalvontavaltakirjassa, toimivatko valtuutetut yhdessä tai voivatko he myös toimia itsenäisesti erikseen. Edunvalvontavaltakirjaan voidaan myös nimetä varavaltuutettu, joka hoitaa valtuuttajan asioita varsinaisen valtuutetun ollessa estynyt. ”Jos valtuutetun lähisukulainen olisi muuttamassa vuokra-asuntoon, valtuutettu voi olla jäävi hoitamaan vuokraukseen liittyviä asioita. Silloin varavaltuutettu hoitaa ne hänen puolestaan”, Malinen vinkkaa.
Valtakirjassa voi mainita, että sijoitusasunnon myymiseen tai ostamiseen vaaditaan Digi- ja väestötietoviraston lupa, mutta sellaiset tarkennukset ovat Malisen mukaan erityisen harvinaista. ”Edunvalvontavaltuutetun mandaatti perustuu luottamukseen, joten Digi- ja väestötietovirasto ei seuraa valtuutetun toimintaa erityisen tarkasti ilman erityisvaatimusta.”