Vuonna 2027 jokainen Suomessa asuva voi painaa päänsä pielukseen omassa kodissaan, jos hallituksen kaavailema tavoite toteutuu. Silloin viimeistään jokaisella olisi paikka, jossa ladata akkuja ja levätä, laittaa ruokaa, maksaa laskuja, eli tehdä kaikkia niitä arkisia asioita, joita kotona tehdään – yksityinen paikka, josta ponnistaa elämässä eteenpäin.
Voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei ole. Tällä hetkellä Suomessa vailla kotia on noin 3 700 ihmistä, joista yli 1 100 on pitkäaikaisasunnottomia. He asuvat ja elelevät ulkona, rappukäytävissä, metsissä ja käymälöissä. Joka päivä ensisuojissa yöpyy noin 500 ihmistä. Yli puolet asunnottomista elää pääkaupunkiseudulla.
Asunnottoman elämä on raskasta ja turvatonta, se lisää päihteiden käyttöä, väkivallan kokemuksia ja hyväksikäyttöä. Kaikki asunnottomuutta kokevat eivät edes näy tilastoissa. Suomessa on myös piiloasunnottomuutta, erityisesti nuorten, naisten ja maahanmuuttajien keskuudessa. He majailevat tuttavien ja sukulaisten sohvilla. Maahanmuuttajat eivät kielitaidottomina välttämättä tiedä omista oikeuksistaan.
Asunto ensin -periaate toimii
Asunnottomuus on kääntynyt laskuun vuodesta 2008 lähtien, kiitos asunto ensin -politiikan ja yli hallitusten välisen pitkäjänteisen yhteistyön. Nyt Suomi on asunnottomuuden vähentämisessä Euroopan kärkimaita. ”Maailmalta tullaan Suomeen tutustumaan, miten olemme sen tehneet”, Vailla vakinaista asuntoa ry:n, eli VVA ry:n viestintäpäällikkö Erja Morottaja kertoo.
Aikaisemmin ihminen sai palkinnoksi asunnon, kun hän oli esimerkiksi päihteettömänä tietyn ajanjakson, mutta asunto ensin-periaatteen mukaisesti hän saa ensin asunnon ja sen myötä tukea asumiseen sekä elämänhallintaansa. ”Aikaisemmassa mallissa huomattiin, että asunnon saanut ihminen oli aika pian menettämässä asuntoaan uudelleen. Malli ei ollut kestävällä pohjalla”, Morottaja toteaa.
Jotta asunnottomien määrä jatkaisi laskuaan, Morottajan mukaan asunto ensin -toimintatapaa pitää jatkaa ja edelleen vahvistaa asunnottomien asiakkaiden tilanteen ymmärrystä, kunnioittavaa kohtaamista sekä kuntouttavaa työotetta. Erityistä painoa on laitettava haavoittuvimmassa asemassa olevien ja marginaalissa elävien ihmisten tavoittamiseen sekä auttamiseen. ”Kun ihminen saa oman vuokrasopimuksen ja katon päänsä päälle, häntä on myös helpompi tukea, oli sitten kysymys elämänhallinnasta tai päihde- tai mielenterveysongelmista. Kokemusten myötä olemme huomanneet, että tämä toimii ja asunnon pitäminen onnistuu.”
Kaikki marginaalissa eläneet ihmiset eivät kykene täysin itsenäiseen asumiseen. Morottajan mukaan heille toimiva ratkaisu on asumispalveluyksikkö, jonka työntekijät tukevat asukkaita asumisvalmiuksien kasvattamisessa sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Jokaiselle asukkaalle laaditaan yksilöllinen palvelusuunnitelma yhteistyössä asukkaan kanssa. ”Tavoitteena on mahdollistaa yhä itsenäisempi asuminen ja parantaa asukkaan kokemusta omasta elämänlaadustaan”, Morottaja toteaa.
Itsenäisen asumisen ja asumispalveluyksikön välillä on myös niin sanottua hajasijoitettua asumista. Asunto voi olla missä tahansa, ja ohjaaja käy säännöllisesti katsomassa ja antamassa tukea entiselle asunnottomalle.
Eriarvoistumisen tulisi vähentyä
Morottajan mukaan yhteiskunta, jossa ei olisi ainuttakaan asunnotonta, tarkoittaisi muutosta yhteiskunnallisissa rakenteissa: edullisempaa asumista eli kohtuuhintaisen rakentamisen jatkumista ja köyhyyden sekä eriarvoisuuden poistumista. ”12 prosenttia lapsista asuu köyhissä perheissä. Erityisesti lapsiperheitä tulee tukea, ettei eriarvoistuminen ala jo lapsuudesta.”
Jos pienituloinenkin pystyisi palkastaan säästämään puskurirahastoa, elämän ikävät yllätykset, kuten esimerkiksi puolison kuolema, ero, sairastuminen ja työttömyys eivät sysäisi ihmistä kriisin partaalle – ja pahimmassa tapauksessa menettämään kodin. Ihanneyhteiskunnassa ihminen saisi matalalla kynnyksellä apua ongelmiinsa ja elämänhallintaan.
Lieveilmiöt, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat sekä erityisesti naisten ja maahanmuuttajien hyväksikäyttö vähenisivät. Tämä alentaisi myös yhteiskunnan terveydenhuollon kustannuksia. ”Ihanneyhteiskunnassa jokainen ymmärtäisi, että asunnottomuus ei ole yksilön oma vika. Tällöin meillä vallitsisi tietynlainen yhteisöllisyys, eli kaveria ei jätetä -meininki not in my backyard- eli ei minun takapihalleni -ilmiön sijaan”, Morottaja visioi.
Jäsenwebinaari: Asumisneuvonta ja palvelut häätöuhan alla oleville
Webinaari alkaa 8.2.2024 klo 17:00 ja päättyy klo 18:30
Toteutamme webinaarin yhdessä Vailla vakinaista asuntoa ry:n (VVA) ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) kanssa.
Kouluttajina webinaarissa toimivat erityisasiantuntija Sina Rasilainen, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA sekä hankekoordinaattorit Katri Paakkanen ja Elina Pohjosaho, Stop häädöille -hanke, Vailla vakinaista asuntoa ry.