Vuokralainen oli säilyttänyt asunnossaan erittäin suurta määrää sekalaista koti-irtaimistoa. Tila muistutti pikemminkin varastotilaa kuin asuinhuoneistoa, lattiapintaa ei juurikaan näkynyt ja huoneiston parveke oli täynnä tavaraa. Koti-irtaimistoa oli ollut vain yksinkertaisesti liikaa, eikä sitä ollut vähennetty riittävästi siivoukseen varattuun aikaan nähden.
Tapauksessa ei ollut käsillä mitään konkreettista vahinkoa, joka tavaramäärästä olisi jo aiheutunut. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan liiasta määrästä saattaa kuitenkin aiheutua riski huoneiston vahingoittumiselle esimerkiksi tulipalon tai muun merkittävän vahingon vaaran vuoksi. Näyttönä ei myöskään edellytetty esimerkiksi palotarkastusviranomaisten lausuntoa palokuorman ylittymisestä.
Korkeimman oikeuden mukaan menettelyn täytyy olla luonteeltaan tilapäistä, jotta sitä voitaisiin pitää vähäisenä eikä purkuoikeutta muodostuisi. Tässä tapauksessa näin ei ollut. Vuokranantaja oli yli seitsemän kuukauden ajan yrittänyt saada tilanteeseen muutosta ennen vuokrasopimuksen purkamista. Kirjallisia varoituksia oli annettu jopa kaksi, vaikka laki edellyttää vain yhtä. Lisäksi asuntoon oli ennen purkamista tehty yhteensä neljä tarkastuskäyntiä, ja vuokranantaja oli antanut vuokralaiselle huoneiston siivoamiseen liittyvää neuvontaa. Viimeisellä tarkastuskäynnillä lattiapintaa oli ollut esillä huomattavasti enemmän kuin aiemmilla tarkastuskäynneillä, asunnon parvekkeella ei ollut ylimääräistä irtainta tavaraa ja keittiö oli aikaisempaan verrattuna huomattavasti siistimpi. Huoneisto oli kuitenkin edelleen osin tavaroiden peittämä.
Korkeimman oikeuden mukaan osittainen siivous ei tässä tapauksessa riittänyt, vaan kyse oli huoneiston huonosta hoidosta. Vuokralaisen laiminlyönti ei ollut korkeimman oikeuden mielestä tilapäistä, eikä sitä näin ollen voitu pitää vähäisenä. Tapauksessa korkein oikeus joutui pohtimaan myös vuokralaisen terveydentilan merkitystä asiassa. Vuokralaisella oli aivovamma, joka aiheutti hänelle väsymystä sekä vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja keskittymiskyvyssä. Vuokralaisen terveydentilan voitiin katsoa vaikuttaneen siihen, että huoneistoon on päässyt kertymään tavaraa siinä määrin kuin edellä on kuvattu.
Korkeimman oikeuden mukaan vuokrasuhteen luonteeseen ei kuitenkaan kuulu, että vuokranantajalle syntyy riski omistamansa huoneiston vaurioitumisesta vuokralaisen toiminnan vuoksi. Kun korkein oikeus vielä huomioi vuokranantajan toimenpiteet asiassa ennen sopimuksen purkamista, se päätyi siihen, ettei vuokranantajalta edellytetty vuokrasuhteen jatkamista. Vuokranantajalla oli siten oikeus purkaa vuokrasopimus.
Elina Skarra
Päälakimies
Suomen Vuokranantajat
Lakineuvonta (jäsenille)
Verkkoneuvonta
(09) 1667 6345
ma, pe klo 10.00 – 15.00
ti, ke, to klo 9.00 – 15.0