Espoon kasvu jatkuu kovana
Espoon kasvuvauhti on hurja. Syntyperäisenä tapiolalaisena kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä osaa konkretisoida muutosnopeuden. ”Minun elinaikanani Espoon väkiluku on kymmenkertaistunut”, vuonna 1960 syntynyt Mäkelä sanoo. Viime vuosina väestönkasvu on ollut tyypillisesti 4 000:n ja 5 000:n välissä, viime vuonna – ehkä koronan johdosta – kasvu jäi jonkin verran totutusta. ”Tilastojen mukaan Espoo on kuitenkin kasvanut tasaisesti samalla kulmakertoimella 1950-luvulta lähtien. Siitä ei ole vaikea ennustaa, miten jatko menee.”
Samaan päätelmään tullaan myös Helsingin seudun kuntien ja valtion maankäytön, asumisen ja liikenteen suuntaviivoja vetävässä MAL-sopimuksessa. Siinä kaavaillaan, että vuonna 2050 Helsingin seudulla asuu kaksi miljoonaa ihmistä ja siitä Espoon osuus on 400 000. Se tarkoittaa jatkuvaa rakentamista. ”Espoon kasvua määrittelee se, että me pystymme tekemään sen laadukkaasti ja kestävästi.”
Mäkelä muistuttaa, että kasvaminen on kallista ja siitä syystä hän kritisoi valtion voimakasta verotulojen alueellista tasoittamista. Samalla hän korostaa, että Espoon kehitys monine siellä toimivine yrityksineen ja korkeakouluineen on tärkeää koko Suomen kehitykselle.
”Jotta tämä alue menestyy, meillä pitää olla sellaista asuntotarjontaa, että yritykset voivat saada tarvitsemaansa työvoimaa. Esimerkiksi Aalto-yliopiston näkökulmasta on tärkeää, että on vuokra- asuntoja, joihin nuoret pystyvät sijoittumaan. Myös liikkuville työntekijöille vuokra-asuntotarjonta on tärkeää.”
Viiden keskuksen malli
Espoolaisen karikatyyri, ainakin monien muualla asuvien mielestä, on ollut Länsiväylää yksin autoileva työssäkävijä. Mäkelä kyseenalaistaa karikatyyrin ja sanoo sen vastaavan tulevaisuudessa entistä vähemmän todellisuutta.
Espoon kehityksen perustana käytetään viiden kaupunkikeskuksen mallia, jossa Tapiola, Matinkylä-Olari ja Espoonlahti tukeutuvat metroon ja Leppävaara sekä Espoon keskus kaupunkirataan. Kaupunkikeskuksista muodostuu asumis-, asiointi-, työpaikka- ja opiskelukeskuksia, joissa on hyvät liikenneyhteydet ja lähipalvelut sekä harrastusmahdollisuudet ja luonto lähellä. Niiden ympärillä on pientalovaltaisia alueita ja lähiöitä.
Ennen Espoo oli leimallisesti lapsiperheiden kaupunki, ja edelleenkin noin 75 prosenttia kaupunkilaisista asuu perheyksikössä. Asukkaiden ikärakenne on kuitenkin tasaantunut, ja asunnon tarvitsijoiden profiilit ovat monipuolistuneet. Mäkelä painottaa kaikkien ryhmien tarpeiden huomioimista. ”Suhdetta pienten ja isompien asuntojen tarpeen osalta seurataan tarkasti. Uskomme, että markkina ohjaa tarjontaa. Sillä, että asuntotarjonta on tasainen ja riittävä, on iso merkitys. Haluamme omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että asuntomarkkina ei ylikuumene. Se koskee sekä omistusasuntoja että vuokra-asuntomarkkinoita.”
Salo saa virtaa työpaikoista
Satakunta kilometriä Espoosta länteen sijaitsevan Salon asukasmäärä on pienentynyt. Erityisen kova kolaus tapahtui vajaa vuosikymmen sitten, kun Nokia lopetti tehtaansa. Sen myötä lähti tuhansia työpaikkoja. Kaupunkikehitysjohtaja Mika Mannerveden mukaan moni lopputilin saanut halusi silti jäädä paikkakunnalle. ”Salo on monelle realistinen vaihtoehto asuinpaikkakunnaksi, vaikka etsisikin työtä muualta – ja onhan Salossa edelleenkin paljon työpaikkoja”, Mannervesi muistuttaa.
Asukasmäärän vähennys on kuitenkin ollut välillä yli prosentin luokkaa, vaikka tällä hetkellä vauhti näyttää hidastuneen. ”Vuonna 2020 meillä oli marraskuuhun mennessä neljä positiivista kalenterikuukautta. Sellaista ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Koko vuosi on kuitenkin miinusmerkkinen runsaan 200 asukkaan verran”, Mannervesi sanoo. Hän huomauttaa, että vaikka nettomuutto on ollut negatiivista, myös tulijoita on ollut. ”Meillä on ollut koko ajan yli 45-vuotiaiden ikäryhmissä muuttovoittoa. Nyt vaikuttaa varmasti se, että meillä on tullut uusia työtilaisuuksia. Sen ansiosta nuoret työikäiset eivät automaattisesti vaihda paikkakuntaa. ”Isoin uusi työllistäjä on Valmet Automotiven akkutehdas. Ensi kesänä käyttöönotettava laajennus tarkoittaa paria sataa uutta työpaikkaa.
Kallista vai rikasta?
Aleneva väestönkehitys pakottaa niin kaupungin kuin yksityisetkin vuokranantajat pohtimaan, onko asuntojen kysyntä riittävä tarjontaan nähden. Mannerveden mukaan maaseututyyppisen asumisen kysyntä on pitkään ollut pienempää, mutta toisaalta myös vakaampaa yli suhdanteiden. Muutoksen hän näkee siinä, että kun aiemmin syrjemmiltä asuinpaikoilta muutettiin tyypillisesti lähimpään taajamaan, nyt muuttokuorma vie yhä useammin koko kaupungin keskustaan.
Niin kuin monella muullakin paikkakunnalla, Salossa etäisyydet lasketaan pitämällä toria kiintopisteenä. Keskeinen sijainti houkuttelee palveluillaan etenkin nuoria yksinasuvia ja varttuneempia pariskuntia, mutta lapsiperheet voivat empiä. ”Kannustamme kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla taloyhtiöitä tekemään keskustan kerrostalojen pihoista viihtyisiä, jotta ne toimivat oleskelupaikkoina kaiken ikäisille, myös lapsiperheille.”
Kaupungin vuokra-asuntoyhtiöstä Mannervesi kertoo, että oman aikakautensa tuotteet, kuten keskustan ulkopuolisiin taajamiin tehdyt rivitalot, eivät kaikki täyty asukkaista. Joitakin sellaisia vuokrataloyhtiö on myynyt ja purkanut. Mannervesi näkee tulevaisuuden valoisampana sen osalta, että työpaikkatarjonta näyttäisi olevan kasvussa, ja myös Tunnin juna -hankkeen eteneminen tuo mahdollisuuksia asuntojen kysynnän kasvuun. ”Kun ollaan tunnin junayhteyden päässä Helsingistä ja vielä lyhyemmän junayhteyden päässä Espoon työpaikoista, silloin Salo on entistä varteenotettavampi asuinpaikka. Muuttamalla Saloon pystyy vaihtamaan kalliin elämän rikkaaseen.”
Tyhjät asunnot rasittavat Joroista
Joroisten asukasmäärä on samaa suuruusluokkaa kuin Espoon vuotuinen väestönkasvu. Joroisissa suunta on kuitenkin toinen, sillä väki vähenee noin 50 ihmisen vuosivauhtia. Vielä 1980-luvulla asukkaita oli yli 7 000.
Kunnan talous- ja hallintojohtaja Vesa Ellonen luonnehtii Joroisten
kehitystä tyypilliseksi itäsuomalaiseksi tarinaksi. ”Maaseutumaisissa kunnissa on ollut enemmän ja vähemmän muuttotappiota. Enimmäkseen se on tapahtunut luonnollisen poistuman kautta väen vanhentuessa, mutta merkittävä ryhmä poislähtijöissä meillä on myös 19–25-vuotiaitten ikäryhmä. Kun lukio tai ammattikoulu loppuu, silloin päättyy monelta myös kuntalaisuus”, Ellonen toteaa. Väestönkehitys näkyy esimerkiksi niin, että kunnan vuokrataloyhtiön asunnoissa käyttöaste on 75 ja 85 prosentin välillä. ”Tilanne ei ole aivan katastrofaalinen, mutta eihän sellainen liiketoiminta tahdo enää kannattaa.
Meillä on 230 asuntoa, mikä on tässä ajassa kohtuullisen paljon”, Ellonen muotoilee. Joroisten kunnan vuoteen 2025 ulottuvassa vuokra-asuntostrategiassa päädytään siihen, että kunnan pitäisi luopua osasta asunnoista joko myymällä tai purkamalla. ”Varmaankin molempia keinoja käytetään, mutta asuntojen myyminen ei asuntomarkkinaa elvytä.” Järkeenkäypää olisikin tyhjillään olevien rakennusten purkaminen, mutta se mikä mahtuu järkeen, ei välttämättä ole toteuttamiskelpoista.
Asuinkiinteistöillä on edelleen merkittävä tasearvo ja siksi kunnan tase ei kestäisi kiinteistöjen purkamista. Niinpä vajaakäytöllä olevien kiinteistöjen ylläpito nakertaa koko ajan kunnan taloutta. ”Emme pysty purkamaan niitä ilman, että niihin saataisiin joku valtion kädenojennus”, Ellonen summaa. Joroisilla on myös kaksi virastorakennusta, mutta koska toisessa niistä on sisäilmaongelma ja toinen on auttamattoman epäkäytännöllinen, kunnan virasto toimii tällä hetkellä evakossa lentoaseman vuokratiloissa. Suuren sisäilmaongelmista kärsivän rakennuksenkaan purkaminen ei ole mahdollista sen tasearvon vuoksi.
Uskaltaisiko sijoittaa?
Tyhjillään olevat asunnot eivät ole koko kuva. Ellosen mukaan Joroisten kirkonkylän torin laidalla olevat yksiöt ja pienet kaksiot ovat haluttuja. Kovin kauas ei kuitenkaan tarvitse mennä, että tilanne muuttuu. ”Muutama kilometri ja yksi mäki on porukalle liian pitkä etäisyys keskustasta. Siksi sillä etäisyydellä olevissa vuokrataloissa on tyhjiä asuntoja.
Toinen ongelma on se, että 1990-luvulla rakennettujen saunallisten rivitalokolmioiden vuokrat ovat monille yksin tai kaksin asuville liian kalliita.” Kunnassa rakennetaan jonkin verran myös uusia asuntoja, vaikka vanhojen talojen ja asuntojen hinta ei huimaa. ”Joroisissa voi tarjoutua sijoittajille tilaisuus ostaa todella edullisesti asuntoja tai rivitalonpätkiä, jolloin vuokralla investoinnin kuolettamisen aika voi olla lyhyt”, Ellonen
laskee.