Minulla ei ole asuntosijoittajalle tarpeellisia taitoja: en osaa taloyhtiöiden päätöksentekoon liittyviä kysymyksiä. En osaa remontoida, enkä hallitse kodinkoneita. En edes aja autoa, jolla voisin käydä katsomassa kohteita helposti kehä kolmosen ulkopuolella tai poiketa rautakaupassa, jos tilanne vaatii vaikka uusia kaappeja.
Inhoan sitä, kun minulle soitetaan jostain äkillisestä ongelmasta. Olen asunut ja oleskellut ulkomailla pitkiä aikoja ja vuokrannut sillä välillä kotiani. Aina on tullut jotain säätöä. Kerran kylpyamme meni tukkoon, toisessa asunnossa hamsteri nakersi sähköjohtoja. Näistä lähtökohdista huolimatta sijoitusasunto kuitenkin kiinnosti. Kokemukset vuokranantajuudesta olivat pääosin hyviä, sillä vuokrat tulivat ajallaan, eikä tyhjiä kuukausia tullut. Olen intohimoinen osakesijoittaja ja halusin sijoitussalkulleni hajautusta asuntoihin. Minua kiinnostaa myös kaikenlainen uuden oppiminen. Niinpä luin asuntosijoittamista käsitteleviä kirjoja ja kuuntelin podcasteja. Minulla oli myös työn puolesta mahdollisuus perehtyä Suomen Vuokranantajien hyviin sisältöihin.
Koronakriisin keskellä viime keväänä koin paikkani tulleen. Oli tiistai. Yritin tehdä töitä ja opettaa lapselle samalla matematiikkaa etäkoulussa. Oikeasti roikuin Facebookissa, jossa silmiini osui Oikotien mainos putkiremontoitavasta 14 neliön yksiöstä lähellä Triplaa. Hinta oli reippaasti alle 100 000 euroa. Soitin välittäjälle, joka ilmoitti, ettei asuntoa pääse koronan takia katsomaan. Luin paperit ja tein tarjouksen. Kaupoista oli sovittu illalla. Korona ei mietityttänyt yhtään, enemminkin se innosti ostoksille. Osakemarkkina sukelsi ja tiesin, että edellisen talouskriisin aikana asunnot Helsingissä säilyttivät arvonsa.
Viisaammat ovat sanoneet, ettei asuntoa pitäisi koskaan ostaa kuin sikaa säkissä. Ei tietenkään pitäisi, mutta nyt kävi näin. Ajattelin, että kun taloon joka tapauksessa tulee syksyllä putkiremontti, asunnon kunto voi olla se, mikä se on. Kuvistakin näki, että kunto on huono. Putkiremontin myötä oppia on sitten tullut enemmän kuin tarpeeksi. Tiedossa oli, että lystistä tulee järkyttävän kallis. Sen sijaan positiivisena yllätyksenä tuli se, että hintaan oli jo budjetoitu paljon ennakoimattomia murheita sisään.
Taloyhtiön hallitus vaikuttaa fiksulta. Remontin arkkitehti hävitti remonttisuunnitelmassa vessasta pesukoneliitännän. Tieto siitä tuli vajaa kuukausi ennen remontin alkamista. Keittiö taas oli piirretty niin, että liesi tuli monta kymmentä senttiä ulos kaappirivistä, koska keittiöön oli sijoitettu sähkönousut. Tämän huomasin piirroksista itse. Vaati aika paljon kiukkua ja vaivaa, että asia saatiin ratkaistua tyydyttävästi. Olin onneksi henkisesti varautunut siihen, että putkiremppa ei mene kuin Strömsössä. Asuntosijoittaminen vaikuttaa yhä mukavalta sivuprojektilta. Velalla vivuttaminen tuntuu turvallisemmalta kuin ailahtelevammissa osakesijoituksissa ja kodin tarjoaminen kivalta.
Merja Mähkän muistilista
1. Tekemällä oppii, mutta oppii lukemallakin. Tarjolla on hyviä kirjoja ja podcasteja, jotka opettavat perusasiat. Niiden pitäisi olla hallussa, että uskaltaa toimia nopeasti, kun tilaisuus tulee.
2. Arkkitehdit ja remonttimiehet puhuvat remonttikieltä. Jos sinä et puhu remonttikieltä, kysy uudestaan ja ota selvää muualta, jos et vieläkään ymmärrä.
3. Varaudu siihen, että usein passiiviseksi rahantuloksi mainostettu sijoitus voi viedä paljon aikaa ja vaivaa.