Kylmä lasiveranta. Sellainen oli mummoni ja ukkini luona Ruotsissa. Astuessani ensimmäistä kertaa nykyiseen Jokelan kotiimme muistan ajatelleeni, että tässä kodissahan on Ruotsin mummolan veranta. Se onkin yksi kotimme parhaista puolista.
Äitini osti minulle verannalle kiikkustuolin. Oletin aiemmin, ettei meillä olisi varaa asua vuokralla omakotitalossa. Oli iloinen yllätys, kun kuulin tämän talon vuokran. Laskin, ettei asuminen tässä tule juurikaan kalliimmaksi kuin jos asuisimme kaupungin vuokra-asunnossa kerros talossa Järvenpäässä.
Omakotitalossa on tilaa, ja lapset ovat iloisia siitä, että heillä on omat huoneet. Meillä on iso piha ja pihasauna. Piha on tärkeä myös siksi, että meillä on iso Camo-koira. Emme halua enää muuttaa kerrostaloon. Kotimme on rakennettu 1950-luvulla. Pidän vanhoista omakotitaloista, sillä niissä on henkeä. Myös sijainti on hyvä. Emme asu keskustassa, mutta alueella on katulamppujen valoa. Se tuntuu hienolta asuttuamme aiemmin muutaman vuoden metsän keskellä Mäntsälässä.
Vuokranantajamme on maailman paras. Olemme remontoineet taloa, ja vuokranantajamme on joko ostanut meille materiaalit tai hyvittänyt materiaalikulut. Seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä pienimuotoinen keittiöremontti.
Verannan lisäksi talon ylpeys on pönttöuuni, jota kutsun pönttikseksi. Uuni on makuuhuoneessamme ja halusin vaihtaa sängyssä mieheni kanssa puolta, jotta pääsin nukkumaan pönttiksen viereen.