Topten-kaupunkien rakennusvalvonnat ovat julkaisseet uuden yhteisen ohjeen asunnoissa tapahtuvasta majoitustoiminnasta. Yle uutisoi tuoreeltaan, että ”Ammattimainen Airbnb-toiminta vaikeutuu Suomessa”. Ihan näin yksinkertaista tulkintaa tuoreesta ohjeesta ei voi tehdä.

Nopeasti tarkasteltuna uusi ohje on hyvin samankaltainen, kuin Helsingin, Tampereen tai Oulun voimassa olevat ohjeistukset. Tämä onkin varsin loogista, sillä lainsäädäntö taustalla ei ole muuttunut mihinkään. Kaupunkien ohje on kompromissi. Suomessa on erilaisia kaupunkeja ja rakennusvalvontojen erilaiset näkemykset laintulkinnasta ovat vaikuttaneet niin omiin ohjeisiin kuin nyt tähän yhteiseen näkemykseenkin.

Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään?

Jos harjoitat Airbnb-toimintaa tai muuta lyhytaikaisvuokrausta, ohje kannattaa lukea huolella läpi, ja pohtia, miltä oma toiminta sen valossa näyttää. Jos toimintasi ylittää majoitustoiminnan kriteerit selvästi, selvitä olisiko rakennuslupaan mahdollista saada muutosta. Huolehdi myös muista laajamittaisempaan majoitustoimintaan liittyvistä velvoitteista. Tällaisia ovat esimerkiksi toiminnasta tehtävä ilmoitus terveysviranomaisille, majoitusilmoitusten kerääminen ja majoittumisen arvonlisäverollisuus.

Jos toimintasi on satunnaista, käytät asuntoa myös itse ja/tai ainakin osa varauksistasi on pidempiä, huolehdi, ettei toiminnastasi aiheudu häiriöitä ja että suhteet taloyhtiöön ovat muutenkin kunnossa. Muista ohjeistaa majoittujia esimerkiksi taloyhtiön järjestysmääräyksistä, yhteisten tilojen käytöstä ja jätteiden lajittelusta.

Pari olennaista muutosta ohjeesta kuitenkin löytyy verrattuna kaupunkien aiempiin omiin ohjeistuksiin. Ensinnäkin majoituksen pituuden merkitystä on lievennetty. Omissa tulkinnoissaan kaupungit ovat viitanneet ns. 3kk sääntöön niin, että sen ylittävä kalustetun asunnon vuokraus on tulkittu normaaliksi asumiseksi ja alittava hotellitoimintaan verrattavaksi majoitustoiminnaksi. Oulussa raja oli aluksi vedetty jopa 6 kuukauteen.

Uudessa ohjeessa majoituksen pituuden merkitystä kuvataan näin: ”Majoitusta tarjotaan ensisijaisesti vain lyhyeksi ajaksi (tavanomaisesti vain muutamaksi vuorokaudeksi, yleensä kuitenkin enintään 3kk)”. Tämä antaa tulkinnanvaraa kaupungeille. Majoitustoiminnan lieveilmiöt tulevat yleensä esiin juuri lyhyissä varauksissa. Uusi kirjaus on sikäli hyvä, että juuri kolmen kuukauden rajalle ei ole vahvoja perusteita eikä sen tueksi löydy ainakaan vielä oikeuskäytäntöä.

Toinen ero kaupunkien omiin ohjeisiin on viranomaisen harkintavallan ja kokonaisharkinnan korostaminen. Viranomaisten ei pitäisi siis takertua yksittäiseen kriteeriin arvioidessaan toiminnan luonnetta. Topten-ohjeessa linjataan myös, että vaikka majoitustoiminnan kriteerit täyttyisivät, ei rakennusvalvonnan ole pakko puuttua siihen esim. silloin, jos asunto on välillä omassa käytössä, siitä ei aiheudu häiriöitä tai majoitustoiminta on vähäistä suhteessa taloyhtiön kokoon. Tätä linjaa vahvistaa Helsingin hallinto-oikeuden tammikuinen päätös. Lisäys on erinomainen ja antaa kaupungeille joustovaraa.

Mitä seuraavaksi?

Ympäristöministeriö on ilmoittanut, että majoitustoiminnan kriteerejä tullaan arvioimaan huoneiston käyttötarkoitussääntelyn näkökulmasta, kun uuden rakentamislain nojalla annettavia asetuksia valmistellaan. Tämä koskee siis asetusta asuin-, majoitus- ja työtiloista. Uuden asetukset tulevat voimaan samaan aikaan rakentamislain kanssa vuoden 2025 alussa.

Vuokranantajat seuraa kaikkea aiheeseen liittyvää valmistelua ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että lainsäädäntö oli mahdollistavaa, eikä rajoittavaa ja että lainsäätäjät ymmärtäisivät lyhytaikaisen vuokrauksen moninaiset tarpeet ja näkökulmat.  

Sanna Hughes
Toiminnanjohtaja
sanna.hughes@vuokranantajat.fi
040 044 0903