Asuntopolitiikan ABC: Keskustellaanko asumistuen kohdalla oikeista asioista?

24.4.2019

Hallitusohjelmaneuvotteluissa asetetaan myös Suomen asuntopolitiikan suunta vuosille 2019-2022. Suomen Vuokranantajien yhteiskuntasuhdepäällikkö Tuomas Viljamaa valottaa blogisarjassa asuntopoliittisen keskustelun perusteita. Sarjan ensimmäisessä osassa syvennytään asumistukeen.

Asuntopoliittisessa keskustelussa päivitellään usein asumistukisumman nopeaa kasvua. Keskustelussa unohtuu usein, että asumistukimenojen kasvun taustalla on viime vuosina tehtyjä merkittäviä uudistuksia.

Vuonna 2015 yleistä asumistukea uudistettiin monella tapaa: määräytymisperusteita yksinkertaistettiin, omavastuita pienennettiin, hyväksyttävien enimmäisasumismenojen määrää korotettiin ja työtuloille otettiin käyttöön suojaosa. Työtulovähennys tarkoittaa sitä, että asumistuen määrää laskettaessa asiakkaan yhteenlasketuista ansiotuloista suojataan 300 euroa kuukaudessa.

Lisäksi viime hallituskaudella opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, mikä merkittävästi nosti asumistuen saajien määrää. Merkittävä huomio on myös se, että yleistä asumistukea saavien ruokakuntien määrä laski ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen viime vuonna. Jos katsotaan tilastoa ilman opiskelijoita, käänne tapahtui jo viime vuonna.

Asumisen tukijärjestelmistä keskusteltaessa yleinen asumistuki kerää suurimman huomion. Asumistuki on sosiaaliturvajärjestelmämme läpinäkyvin tukimuoto: sen vuoksi asumistuen julkinen kritisointi onkin huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi tuotantotukien ruotiminen. Asumistuki on kuitenkin suorimmin pienituloisten asumiseen kohdistuva tukimuoto.

Kun asumistukisumma on viime vuosina kasvanut, se on myös tarkoittanut, että sosiaaliturvajärjestelmää on samalla uudistettu läpinäkyvämmäksi. Useiden pienten purojen virta on yhtynyt yhteen vuohon – siksi sen kokonaissummaa onkin nyt helpompi tarkastella (ja myös kritisoida).

Viime hallituskaudella keskusteltiin myös neliörajaleikkurista ja vähän vastaavista malleista. Linjakkuus loisti poissaolollaan ja tulevan hallituksen olisi syytä ottaa selkeä ja pitkäjänteinen linja alusta alkaen tutkittua tietoa vahvasti hyödyntäen.

On selvää, että asumistukimenojen kasvu pitää pysäyttää ja tarvittaessa sitä voidaan jopa leikata. Väitteet siitä, että asumistuki valuisi vuokriin, ovat kuitenkin viimeisimpien tutkimustulosten perusteella virheellisiä. Samanlainen havainto toimeentulotuen vaikutuksista vuokriin löytyi myös tuoreesta VATTin tekemästä tutkimuksesta.

Tutkimustulokset alleviivaavat sitä, että kysyntätuet (kuten asumistuki) ovat parempi, läpinäkyvämpi ja oikeudenmukaisempi tapa tukea pienituloisia kuin rakennuksiin kohdistuvat tuotantotuet. Lienee selvää, että toimeentulotukeen olisi kuitenkin hyvä palauttaa jonkinlainen omavastuu. Järkevimmin tämä on tehtävissä, kun uudistetaan koko sosiaaliturvaa esimerkiksi jonkinlaisen keskustelussa olleen yleisturvamallin pohjalta. Asunnottomuuden torjumisen näkökulmasta lienee kuitenkin kaikille selvää, että pienituloisten asumismenoja pitää jollain tavalla tukea.

Kirjoittaja: Tuomas Viljamaa, Suomen Vuokranantajien yhteiskuntasuhdepäällikkö, tuomas.viljamaa@vuokranantajat.fi
Twitter: @TuomasViljamaa

Sarjan seuraavissa osissa perehdytään verotukseen sekä asuntotuotantoon.

Tietoa blogista

Blogissa julkaistaan vuokranantajan arkea koskettavia asiantuntijakirjoituksia ja eri vuokranantajien tarinoita vuokrauksen onnistumisista ja haasteista. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan! Mikäli sinulla on tarinoita kerrottavana, laita viestiä osoitteeseen: tiedotus@vuokranantaja.fi