Suomi tarvitsee koteja!
Suomen kunnat ovat erilaisia. Väestönkasvu keskittyy voimakkaasti kolmelle suurimmalle kaupunkiseudulle, mutta joka puolella Suomea asutaan jatkossakin.
Kunnilla on merkittävä rooli asuntomarkkinoiden edellytysten luomisessa. Asuntopolitiikalla on suuri merkitys elinvoimalle. Jos sote-uudistus toteutuu suunnitellussa muodossa, on kaupunkikehitys entistä keskeisemmässä roolissa kunnissa.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n mukaan Suomeen tarvitaan 600 000 – 700 000 uutta asuntoa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Se tarkoittaa 30 000 – 35 000 uuden asunnon vuosituotantoa. Iso osa tästä asuntomäärästä on kaupunkien päätösten varassa. Nyt kannattaa panostaa siihen, että matalasuhdanne ei päästä asuntotuotantoa romahtamaan. Selvää on, että tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä asuntoinvestointeja.
Kaavoitus, tonttipolitiikka ja lupaprosessien tehokkuus ovat ratkaisevia eri alueiden kehityksen kannalta. Paras tapa edistää asuntorakentamista on parantaa yksityisen, markkinaehtoisen asuntotuotannon edellytyksiä. Julkinen asuntotuotanto ei mitenkään voi riittää asuntotavoitteisiin, vaikka sillä onkin tärkeä oma roolinsa erityisryhmien asuntotarpeeseen vastaamisessa.
Vuokra-asuminen tulee lisääntymään, koska ihmisten muuttoliike työn perässä kasvaa ja koska entistä useampi suomalainen asuu yksin. Monilla alueilla on työvoimapulaa ja toisilla taas enemmän työttömyyttä. Toimiva asuntopolitiikka helpottaa työmarkkinoiden alueellista kohtaanto-ongelmaa.
Suomessa on noin 295 000 yksityishenkilön omistamaa vuokra-asuntoa, joissa asuu noin 440 000 suomalaista. Yksityiset, pienten asuntosijoittajien omistamat vuokra-asunnot muodostavat noin kolmasosan kaikista vuokra-asunnoista. Yksityisillä vuokranantajilla on keskeinen merkitys riittävän ja ihmisten tarpeita vastaavan asuntotarjonnan varmistamisessa. Vuokranantajien osaamista kannattaa hyödyntää kuntien asuntopolitiikan muotoilussa.
Asuntopolitiikan tulee olla kuntastrategioiden keskeinen osa. Kuntavaaleissa asuminen pitää nostaa keskusteluun keskiöön. Suomi tarvitsee lisää hyviä koteja!
Parempaa asumista, enemmän koteja
Kaavoitusta pitää vauhdittaa kaikilla asteilla. Kaupunkien on lisättävä kaavoituksen resursseja ja parannettava tulosvastuuta ja asiakaspalveluhenkisyyttä. Kaavoitusyksiköissä kannattaa hyödyntää uusia, ennakkoluulottomia tuotantotapoja kuten kumppanuuskaavoitusta.
Asuntojen hintaa nostavia kaavamääräyksiä pitää lieventää. Määräyksiä pitää purkaa muun muassa autopaikkojen, asuntojako- ja kokomääräysten, julkisivumateriaalien sekä talojen muodon ja sijoittelun osalta. Varsinkin halutuimmilla alueilla rakennusoikeuden määrää pitää nostaa, esimerkiksi sallittua kerrosmäärää korottamalla.
Täydennysrakentamista pitää vauhdittaa. Kaupunkien tulee avata keskusta-alueiden kaavat ja myöntää lisää rakennusoikeutta. Toimistojen ja liiketilojen muuttamista asunnoiksi pitää helpottaa.
Rakennusjärjestyksiä pitää muuttaa mahdollistavaan suuntaan. Jokaisen kunnan kannattaa päivittää rakennusjärjestys. Ilmoitusmenettelyjä tulee laajentaa. Esimerkiksi aurinkopaneelin asentamiseen taloyhtiön kerrostalon katolle ei pitäisi tarvita erillistä toimenpidelupaa.
Rakennuslupaprosesseja tulee nopeuttaa. Rakennusvalvonnalle tulee järjestää riittävät resurssit ja edellyttää tehokkuutta, jotta lupaprosessien kestoa saadaan merkittävästi lyhennettyä. Jokaisella rakennusvalvonnalla tulee olla palvelulupaus käsittelyajasta ja lupausta tulee valvoa.
Kiinteistöveroa ei tule korottaa. Se nostaa jo ennestään korkeita asumiskustannuksia.
Vesi-, energia- ja jätekustannusten nousua tulee hillitä. Kuntien tulee harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa, jolla hillitään vesi-, energia- ja jätekustannusten nousua. Näitä ei tule käyttää piiloverotuksen muotona.
Kunnan vuokra-asuntotarjonnan tulee olla kustannuksiltaan läpinäkyvää. Kuntien on laskettava talousarviossaan auki, kuinka paljon ARA-asuntojen rakentamista tuetaan. Piilotuet, kuten alennetut tonttien hinnat ja vuokrat, pitää avata kuntalaisille.
Kuntien vuokrataloyhtiöiden uudistuotanto pitää ohjata enemmän erityisasumisen ja pienituloisten piiriin. Suuri tai keskituloisten asuminen tuetuissa asunnoissa ei ole perusteltua.
Kunnan tulee selvittää asteittainen kuntaomisteisen vuokra-asuntokannan vähentäminen. Saaduilla rahoilla kaupunki voisi rahoittaa esimerkiksi kaupunkikehitykseen tehtäviä investointeja, kuten lähiöiden
parannushankkeita, joukkoliikenteen kehittämistä ja muuta tärkeää infrastruktuuria.
Julkisesti tuettuja vuokra-asuntoja ei pidä rakentaa, jos ne syrjäyttävät yksityisiä investointeja. Julkisesti tuettujen asuntojen rakentamisen pitää perustua sosiaaliseen tarpeeseen.
Joukkoliikenteeseen pitää panostaa. Hankkeet tulee priorisoida sen perusteella, kuinka paljon ne käynnistävät markkinaehtoista rakentamista.
Jokaisen kaupunkiseudun pitää pyrkiä toteuttamaan joukkoliikenneinvestoinnit seudullisesti. Asukkaille kuntarajat ovat usein keinotekoisia, ja asukas liikkuu työpaikan ja palvelujen sijainnin perusteella. Raideliikenneinvestoinnit parantavat asuntomarkkinoiden ja työmarkkinoiden toimintaa ja myös valtion on osallistuttava niihin entistä suuremmalla panoksella.
Kaupunkien tulee ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia rahoitus- ja hankemalleja infrastruktuuri investointien mahdollistamiseksi.
Lisätietoja:
Hanna Isbom
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Vuokranantajat ry
p. 050 413 8299
hanna.isbom@vuokranantajat.fi