Tilasimme kevään aikana konsulttiyhtiö Deloittelta selvityksen eri sijoituskohteiden verotuksesta. Halusimme saada neutraalin vertailun erilaisten yksityishenkilöille tarjolla olevien sijoitusmuotojen verokohtelusta vaikuttamistyömme taustaksi ja tueksi. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että kokonaisveroasteet ovat eri sijoitustuotteilla lähellä toisiaan, mutta erilaiset vähennykset ja verotuksen ajalliset painopisteet vaihtelevat huomattavasti.  

Pääomatuloverotus on Suomessa lähtökohtaisesti kansainvälisesti katsottuna yksinkertaista ja järkevää. Tuotoista saa vähentää toiminnasta aiheutuneet kulut täysimääräisesti ja nettotuloa verotetaan 30 tai 34 prosentin verokannalla. Tähän perusperiaatteiltaan yksinkertaiseen järjestelmään on kuitenkin vuosien saatossa tehty huomattavia eri sijoitusmuotoja koskevia poikkeuksia.  

Kannatamme järjestönä mahdollisimman yksinkertaista järjestelmää pääomatulojen verotukseen. Suomessa tulisi kannustaa tasavertaisesti kaikkeen sijoitustoimintaan ja erityisesti sen aloittamiseen. Valitettavasti poliittinen tahtotila saavutettujen vähennysten poistamiselle ei vaikuta olevan kovin suurta. Pitkällä tähtäimellä järjestömme kannattaa kaikista sijoitusmuotokohtaisista vähennyksistä luopumista ja siirtymistä kohti yksinkertaisempaa pääomatuloverojärjestelmää. Verokantoja tulisi pyrkiä laskemaan ja kaikenlaiseen piensijoittamiseen kannustaa esimerkiksi yleisellä 1000 euron verovapaalla osuudella. 

Vuokranantaja 2019 -kyselyn mukaan 55 % vuokranantajista harkitsisi toiminnan laajentamista verotuksen keventämisen myötä. Vuokratuloihin kohdistuva vähennys toisi siten lisää pääomaa asuntomarkkinoille ja mahdollistaisi vastaamisen kaupungistumisen muodostamaan asuntokysynnän kasvuun. Asuntosijoittaminen vaatii myös huomattavasti enemmän töitä esimerkiksi osakesijoittamiseen nähden ja vertautuu siten hyvin metsäsijoittamiseen, johon kohdistuu useita verovähennysmahdollisuuksia. Oikeastaan lähes kaikkiin muihin yleisimpiin sijoitusmuotoihin on asuntosijoittamista lukuun ottamatta otettu jo käyttöön jonkinlainen vähennys, joten 1000 euron verovapaa osuus voitaisiin ensi askeleena kohdistaa vuokratuloihin säilyttäen muiden sijoitusmuotojen omat vähennykset.  

Yleisesti pääomatulojen progressiivisuutta on lisätty viime vuosina nostamalla jo valmiiksi korkeaa ylempää verokantaa. Onkin erikoista, ettei samalla ole kuitenkaan lisätty progressiivisuutta asteikon alapäässä. Keskimäärin suomalaisen vuokranantajan toiminta on hyvin pienimuotoista, sillä vuokratulojen mediaani on hieman alle 3000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa kuukausitasolla siis noin 250 euron bruttotuloa eli 175 euron nettotuloa. Verovapaa osuus kohdistuisi erityisen hyvin pienimuotoiseen toimintaan.  

Suomessa pitäisikin tehdä entistä enemmän sen eteen, että mahdollisimman moni saadaan kiinnostumaan pienimuotoisesta sijoitustoiminnasta muodossa tai toisessa. Tämä olisi oleellista myös verokertymän kannalta. Suomalaisilla kotitalouksilla makaa pankkitileillä tällä hetkellä 91,2 miljardia euroa. Jos näistä pääomista saataisiin edes osa tuottaviin sijoituskohteisiin, johtaisi tämä hyvin helposti satojen miljoonien eurojen verotuloihin.  

On selvää, että hyvinvointivaltion rahoituksesta ja sen riittävyydestä tulee huolehtia. Verokantojen korotus ei kuitenkaan ole oikea tie verotulojen lisäämiseen, vaan pikemminkin tulisi pyrkiä löytämään keinoja yhdenvertaisemman verojärjestelmän kehittämiseksi. Järjestö onkin tyytyväinen siihen, että tuoreet hallituspuolueet eivät suunnittele pääomatuloverotuksen kiristämistä. 

Tarik Ahsanullah, lakimies, Suomen Vuokranantajat ry
Twitter: @TarikAhsannullah