”Vielä 1990-luvulle asti yksityinen vuokranantaminen oli hyljeksittyä hommaa, jota tässä maassa monelta taholta vastustettiin. Myös vuokrasääntely oli niin voimakasta, ettei edes ollut järkevää ryhtyä vuokranantajaksi, esimerkiksi vuokratulon verotus oli aivan kohtuuttoman korkea. Korotkin olivat niin korkealla, että asuntosijoittamisen aloittaminen ilman isoa pääomaa oli käytännössä mahdotonta.”
Tällaisessa maaperässä olivat lähtökuopat Suomen Vuokranantajat ry:n perustamiselle. Aikaa muistelee kiinteistöneuvos Antti Arjanne, joka palkittiin 24.5.2022 pidetyssä vuosikokouksessa kultaisella ansiomerkillä briljantin kera. Itse hän on aloittanut asuntosijoittamisen jo 1970-luvun puolivälissä, joten näkemystä aiheesta oli kertynyt jo kosolti, kun ajatus yhdistyksen perustamisesta syntyi.
Idean alkulähteillä
”Yksi tärkeimmistä lähtökohdista oli sekä talouselämän että kaupunkikehityksen kannalta erittäin keskeinen: saada lisää vuokra-asuntoja niille seuduille, joissa on eniten työpaikkoja. Jos ihminen ei pääse asumaan lähelle työpaikkaansa, hän ei ota työtä vastaan.”
Suuryritysten johdossa työskentelyn myötä ongelma tuli Arjanteelle tutuksi. Hän muistuttaa, että pelkästään yhden vuosikymmenen aikana 700 000 suomalaista lähti töihin Ruotsiin, vaikka Suomessakin oli työvoimapula.
Koska asuntosijoittamisen ja vuokranantamisen olosuhteisiin vaikutetaan mitä suurimmassa määrin päättäjien pöydissä, Arjanne on panostanut jo aivan alusta alkaen poliittiseen vaikuttamistyöhön. Esimerkiksi vuokrasääntelyn purkuun hyvät suhteet päättäjien suuntaan antoivat paljon vetoapua.
Arjanne muistaa tarkkaan aiheeseen liittyneen TV-haastattelun, jossa toimittaja kysyi häneltä, kuinka paljon Helsinkiin saataisiin lisää vuokra-asuntoja, jos sääntely lopetetaan.
”Viidessä vuodessa noin 150 000 uutta vuokra-asuntoa”, vastasi Arjanne tuolloin toimittajalle, joka vastauksesta häkeltyneenä lupasi ottaa hänet uudestaan haastatteluun viiden vuoden kuluttua. Kutsu tuli jo neljän vuoden päästä ja Arjanne joutui syömään sanansa vain siltä osin, kuin arvio oli alittunut: neljän vuoden aikana uusia vuokra-asuntoja oli tullut 175 000.
Muuttuva ilmapiiri asian edistäjänä
Vuokra-asuntojen lisääntymisen myötä myös yleinen ilmapiiri vuokralla asumista kohtaan alkoi muuttua suopeammaksi. Samaan aikaan suhtautuminen yksityiseen vuokranantamiseen muuttui hyväksyvämmäksi – ymmärrettiin, että asunnonvuokraus sai olla taloudellisesti järkevää bisnestä ja siinä menestyminen oli vuokralaisenkin etu.
”Lupasin Vuokralaisten Keskusliiton johdolle pitäväni huolen siitä, että vuokrien tasossa säilyy kohtuus. Samoin lupasin varmistaa, että vuokralaisen kotiin ei koskaan saa mennä etukäteen ilmoittamatta, joka oli vuokralaisille todella tärkeä asia.”
Arjanne painottaakin, että monet aikaisemmin eripuraa aiheuttaneet asiat vuokralaisten ja vuokranantajien välillä olivat loppujen lopuksi varsin yksinkertaisia ja helposti korjattavia.
Idea Suomen Vuokranantajat ry:n perustamisesta muhi ja muotoutui lähes kymmenen vuoden ajan. Samanmielisten lisäksi asialle piti saada tukea myös yksityiseen vuokranantamiseen penseämmin suhtautuvilta.
”Kun vihdoin onnistuin saamaan idean taakse myös demarit ja osan kommunistisesta puolueesta, se alkoi rullata eteenpäin. Olennaista oli oivaltaa, että me kaikki olemme samassa veneessä. Kaikilla on oikeus viihtyisään kotiin, asumismuodosta ja tulotasosta riippumatta”, Arjanne muistelee ja painottaa, että aivan alusta alkaen haluttiin pelkästään hyvää molemmille osapuolille. Vuokranantajat ymmärsivät jo tuolloin, että vain asumisolosuhteisiinsa tyytyväinen vuokralainen tuo tasaisen ja turvatun tuoton.
Ansioita vuosikymmenten varrelta
Antti Arjanteen mukaan yksi tärkeimmistä asioista, joihin Suomen Vuokranantajat on ollut vaikuttamassa, on yleinen asenne vuokra-asumista kohtaan.
”Aikoinaan ajateltiin niin, että asunto piti nimenomaan omistaa, muutoin olit toisen luokan kansalainen. Toinen, huomattavasti konkreettisempi muutos oli asunto-oikeuksien lopettaminen. Asunto-oikeuksissahan otettiin vuokrasopimuksia suurennuslasin alle ja alennettiin vuokria, joka oli vuokranantajan kannalta erittäin epäedullinen käytäntö. Saimme kuitenkin päättäjät luottamaan siihen, että vuokranantajienkaan intresseissä ei ole ylisuurten vuokrien periminen. Olennaista on löytää sellainen vuokrataso, johon molemmat ovat tyytyväisiä: asukkaat saavat rahalleen hyvää vastinetta ja vuokranantajat pitkäaikaisen vuokralaisen.”
Arjanne nostaa esiin niin ikään sen, että asuntosijoittaminen on alusta alkaen ollut varsin naisvaltainen sijoittamisen muoto. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että sijoitustoiminnan ytimessä on koti, ensin pitkäaikaiselle vuokralaiselle ja lopulta mahdollisesti vaikkapa lapsenlapsille.
”Yhdistyksessäkin oli huomattavan paljon naisia jo heti alusta pitäen”, hän kertoo.
Arjanne iloitsee erityisesti siitä, että vuokranantajaa ei enää pidetä ”ökykapitalistina” vaan on ymmärretty, että yksityiset asuntosijoittajat tuovat yhden, hyvin merkittävän palasen yhteiskunnan kehittämiseen toimivien asuntomarkkinoiden kautta. Asiaa on hänen mukaansa ollut hienoa edistää yhdessä Suomen Vuokralaiset ry:n kanssa.
Terveiset Arjanteelta lähtevät myös poliittisille päättäjille, joiden myötävaikutuksella asuntosijoittajien verokohtelu on muuttunut vuosikymmenten saatossa huomattavasti järkevämmäksi.
Katse kohti tulevaa
Arjanne kehottaa suuntaamaan katseet ulkomailta Suomeen tulevaan työvoimaan.
”Kaikki siihen liittyvät prosessit pitää saada nykyistä huomattavasti jouhevammaksi, myös asumiseen liittyen. Koti ei ole enää vain fyysisen rakennuksen osa, vaan se on palvelu sellaisessa ympäristössä, joka mahdollistaa asioita.”
”Vaikka paljon on jo saatu aikaan, niin vastedeskin vuokranantamista pitää helpottaa ja sujuvoittaa. Ja tässä katse on käännettävä lainsäätäjiin. En ymmärrä, miksi esimerkiksi hissittömän talon kolmannen kerroksen asunnossa pitää olla tilaa pyörätuolille. Tällainen sääntely tekee rakentamisesta ja asumisesta kalliimpaa. Tähän asiaan kannattaa tarttua myös Suomen Vuokranantajien toiminnassa”, Arjanne toteaa.
Uurastus palkittiin
Toukokuussa pidetyssä vuosikokouksessa jaettiin kaikkiaan 26 ansiomerkkiä tunnustuksena yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä. Hopeisia ansiomerkkejä jaettiin 11 henkilölle, kultaisia 12:lle. Korkeimman, eli kultaisen ansiomerkin briljantin kera saivat Timo Metsola, Pertti Varakas – sekä kiinteistöneuvos, Suomen Vuokranantajat ry:n perustaja ja kunniapuheenjohtaja, kiinteistö- ja asuntosijoittaja Antti Arjanne.
”Otan tunnustuksen äärimmäisen kiitollisena ja liikuttuneena vastaan. Koen, että olen saanut elämässäni jotain aikaan.”
