Talousennusteiden tekeminen on tällä hetkellä erittäin haastavaa nopealiikkeisessä maailmassa, ja sama pätee asuntomarkkinaan.  

Ken väittää, että pelin henki ja suunta ovat selviä, on maailmaa tiedostamaton olento. Kun Donald J. Trump ilmoitti uusista tulleista, oli se samalla uusi isku asuntomarkkinoille, jotka liikkuvat jälleen hieman usvaisemmissa olosuhteissa. Toisaalta korot voivat kääntyä tullien seuraksensa uudelleen laskuun. Asuntomarkkinoilla on siis jälleen vastavoimia, jotka ajavat eri suuntiin, mutta mikä niistä on voimakkain – kuka päättää mihin asuntomarkkinat suuntaavat?  

Suhteellinen etu ≠ tullit 

”To me, the most beautiful word in the dictionary is tariff, and it’s my favorite word. It’s a word that’s going to make our country rich again. Without tariffs, we have a busted country.” 

On väliä, kuka ajattelee sitaatin tavoin. Mutta kun nämä sanat lausui maailman suurimman kansantalouden johtaja – maan, jonka osuus maailman BKT:stä on noin neljännes – saattoi itse David Ricardo pyörähtää haudassaan torstaina 3.4.2025. USA näyttää uhkaavan 100 vuoden välein massatulleilla – olemmeko tämän myötä ajautumassa kauppasotaan? Tulliuhkaukset kajahtivat ilmoille vastoin kaikkea sitä, mitä Ricardon kehittämä suhteellisen edun teoria meille opettaa. 

Ricardoa pidetään suhteellisen edun teorian isänä – teoria, joka on yksi taloustieteen kulmakivistä. Yksinkertaistettuna teoria menee kutakuinkin näin: tee sinä sitä missä sinä olet (suhteellisesti) parempi, ja minä sitä missä minä olen (suhteellisesti) parempi. Sitten harjoitetaan kaupankäyntiä, ja lopputuloksena saatiin molemmille vähemmälle enemmän. Tämä on aika lailla se perusymmärrys, joka globaalista kaupankäynnistä tarvitaan – ennen kuin on mitään mieltä pohtia tullien vaikutuksia. 

Maailma muuttuu tehottomammaksi 

Nyt kun tiedämme, mikä on suhteellinen etu, niin pystymme toteamaan, että globaali työnjako muuttuu tehottomammaksi tullien myötä. Tullien asettajalle, eli Yhdysvalloille, ensimmäisiä vaikutuksia ovat todennäköisesti kiihtyvä inflaatio ja todennäköisyyden kasvu korkeammalle korkotasolle, eli maksajia siellä ovat siis kuluttajat. 

Kiinan odotettiin vastaavan vastatulleilla – eikä se jättänyt odotuksia lunastamatta. Maan ilmoittamat 34 prosentin tullit kaikkeen Yhdysvalloista tuotavaan tavaraan tulevat aiempien tullien päälle, mikä nostaa kokonaistullit jopa 54 prosenttiin. 

Täällä vanhalla mantereella vaikutukset tuntuvat epäsuoremmin: viennin vaikeutuessa iskee tilanne erityisesti Euroopan talousveturiin, Saksaan. Negatiivinen vaikutus välittyykin ennen kaikkea hidastuvan talouskasvun kautta.  

Entä Suomi – mitä tämän nyt tarkoittaa? 

Suomessa useampi ennustelaitos uskalsi jo povata parempaa talouskasvua loppuvuodesta, mutta todennäköisesti ne joutuvat arvioimaan tilanteen nyt uudelleen. Suurin osa Suomen viennistä Yhdysvaltoihin on tavaravientiä, johon tullit iskivät. Esimerkiksi ETLA arvioi, että Suomen BKT laskee noin 0,5–1,6 % tullien myötä. Tämä tarkoittaisi, että koko vuoden talouskasvu pyyhittäisiin pois. 

Epävarmuus on ollut jo ennestään vahvasti läsnä, ja tuoreiden tulliuutisten myötä on entistä todennäköisempää, että huhtikuun lopun kuluttajien luottamusluvut heikkenevät entisestään. Elinkeinoelämän luottamuksessa nähtiin hiljattain pientä piristymistä, mikä herätti toiveita työllisyyden kohentumisesta – mutta nyt tämäkin kehitys voi saada uuden kolauksen. 

Tällä hetkellä on vaikea mennä lupaamaan, että työllisyys tosissaan kääntyisi nousuun. Ei valitettavasti ole poissuljettua, että työpaikkoja menetetään edelleen. Epävarmuus on omiaan vaikuttamaan sekä kuluttajien haluun kuluttaa että yritysten haluun investoida. Kiikareista näkyy taas asteen verran sumuisempi maisema.  

Voisivatko korot laskea yhä enemmän ja tukea asuntomarkkinaa? 

Voisivat. Mutta tukevatko? Euriborkorkojen ennusteet näyttivät jo siltä, että pohjat alkavat olla saavutettu ja 12kk euribor pohja löytyisi noin 2,3 prosentin tasoilta. Nyt kuitenkin tulliuutiset heikentävät talouskasvun edellytyksiä – ja samalla painavat korkonäkymiä alaspäin.  

Tämä voi joidenkin silmissä näyttäytyä asuntomarkkinoita tukevana tekijänä. Minulle valitettavasti ei.  

Täytyy osata erottaa kipulääke ja varsinainen parannuskeino. Asuntomarkkinat eivät elä tyhjiössä, eivätkä asuntomarkkinat ja talous elä toisistaan tietämättä. Jos korot laskevat tänään ja huomenna lähtee työpaikka, niin tilannehan ei tosiaan kulje parempaan suuntaan. Usein jo pelkkä pelko työttömyydestä riittää pysäyttämään ostopäätökset ja jarruttamaan markkinaa. Eikä talouskasvun hidastuminen tue myöskään työllisten tulokehitystä, mikä taas tukisi asuntomarkkinaa. Samalla on muistutettava, että korkopolku on kaikkea muuta kuin varma. Lopullisen sävyn tälle keitokselle antaa epävarmuus – ja se on myrkkyä asuntomarkkinoille. 

Tietysti on tietty joukko, jonka työllisyysnäkymä on parempi, ja korkojen lasku tekee tilanteesta yhä paremman. Mutta puhun nyt isosta massasta: siitä massasta, jonka täytyisi aktivoitua, jotta asuntomarkkinat todellisuudessa alkaisivat kulkea normaalein askelein. Nyt näyttää siltä, että tulemme jatkamaan hiipimistä. Toivottavasti emme sentään pysähtyisi saatikka joutuisi perääntymään.  

Ps. Pörssikursseja ei kannata näinä hetkinä liiemmin katsella. Asuntosijoittajan kannattaa ennemminkin olla kiitollinen, mikäli vuokrat kilahtavat tilille. Mikäli olet näin onnellisessa asemassa, suo itsellesi Dallaspulla kahvin vierelle. Kenties pieni muistaminen vuokralaiselle näinä epävarmoina aikoina ei myöskään olisi pahitteeksi. Vaikkapa lahjakortti R-kioskiin, kahvi ja pulla heillekin?