Asumistuki herättää jatkuvasti keskustelua ja spekulaatioita. Valitettavan usein aihetta tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta, joka esitetään ainoana oikeana totuutena. Asumistuesta voidaan tarvittaessa käydä laajaa keskustelua, joka alkaa sen merkityksestä suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän läpinäkyvänä ja lyhytaikaisena tukena, etenee vertailuun vaikeammin hahmotettaviin kysymyksiin, kuten tontinluovutuksiin ja korkotukiin, ja lopulta johtaa filosofisiin ja moraalisiin pohdintoihin oikeudenmukaisuudesta. Matkan varrella markkinavaikutuksia spekuloidaan jatkuvasti. Tässä blogissa pysytään kuitenkin suoraviivaisemmalla linjalla ja keskitytään kolmeen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) julkaisemaan tutkimukseen asumistuesta.
Asumistuki vaikuttaa vuokriin luultua vähemmän
Aloitetaan tutkimuksesta, joka on julkaistu vuonna 20171. Kyseinen tutkimus pohjautuu yleisesti julkisessa keskustelussa esitetylle oletukselle, että asumistuki valuu merkittävästi vuokriin. Varmasti yksi syy taustalla on se seikka, että usein asumistuki on sitä korkeampi mitä suurempi vuokra on. Tämä helposti johtaa ajatusharhaan, että ”korkeammasta asumistuesta seuraa korkeampi vuokra”. Tosiasiassa syy-seuraussuhde kulkee toiseen suuntaan.
Tutkimuskysymystä tarkastellaan KELA:n aineistolla vuosilta 2008–2013 ja on rajattu koskemaan 83 000 kotitaloutta sekä pieniä 20–41 neliön asuntoja. Kyseisenä ajankohtana asumistuen määrä hyppäsi tietyissä kohdissa pinta-alajakaumaa ja rakennusvuosijakaumaa. Eli asumistuen perustuessa neliövuokranormiin, ei normin ylimenevästä osasta maksettu enää asumistukea. Toisin sanoen, 30 m² asunnon neliövuokra oli korkeampi kuin 31m2, koska juuri 31m2 kohdalla tapahtuu mainittu ”hyppäys”.
Yllä olevassa kuviossa näkyy punaisina viivoina pinta-alarajat, joissa asumistuen neliövuokranormi hyppää. Vasemmalla nähdään selkeät ”portaat” kohdissa, jossa neliövuokranormi vaihtuu. Mikäli nämä heijastuisivat vuokratasoon, tulisi myös oikealla olevassa kuviossa olla samanlainen portaittainen yhteys.
Näin ollen tutkimus tarjoaa suoraa näyttöä, etteivät yleisen asumistuen neliövuokranormien erot vaikuta suhteellisiin vuokriin. Tutkimusjohtaja Essi Eerola toteaakin, että huoli asumistukien valumisesta suurelta osin vuokriin on liioiteltu. Tämän tutkimuksen perusteella asumistuen leikkaaminen ei alentaisi vuokria, vaan olisi omiaan heikentämään tuensaajien asemaa. Todettakoon kuitenkin, että tutkimus ei toisaalta suoraan kerro siitä, nostaako asumistukijärjestelmän olemassaolo yleistä vuokratasoa.
Asumistuen korotukset eivät nosta tuensaajien maksamia vuokria
Vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa2 keskityttiin vuoden 2015 asumistukiuudistukseen, jonka myötä tuen määrä ei enää riippunut asunnon pinta-alasta, kuten aikaisemmin. Tämä myötä pienemmissä asunnoissa asuvat saivat merkittävästi enemmän asumistukea. Tämän kasvaneen tuen pelättiin johtavan korkeampaan vuokratasoon ja tätä myötä valuvan vuokranantajille.
Aikaisemmassa asumistukimallissa (edellä esitelty tutkimus) tuen suuruutta rajoitti ainoastaan neliövuokraleikkuri, mutta uudistuksen myötä tuen määrittävät tekijät olivat vain kotitalouksen koko ja asuinkunta. Kun aikaisemmin 25 m² asunnon neliövuokraleikkuri oli Helsingissä 15 €, tukea maksettiin 375 € (25×15). Uudistuksen jälkeen yksin asuva saattoi Helsingissä saada tukea enintään 508 €, eikä asunnon ominaisuuksilla enää ollut enää merkitystä. Näin ollen pienten asuntojen tuki nousi siis merkittävästi ja tutkimus tarkasteli nimenomaisesti tämän pohjalta tuensaajien vuokria. Aineisto käsitti Kelan tilastot vuosilta 2010–2019 ja siinä tarkasteltiin uusia vapaarahoitteisia vuokrasuhteita, jossa nopeat vuokrankorotukset ovat mahdollisia.
Vaikutuksesta pienten asuntojen vuokriin ei kuitenkaan löytynyt vuorovaikutusta (tai löytyi: 1 € asumistuen korotus nosti tuensaajien vuokria 0,01 €, eli käytännössä ei), ja tutkijat kommentoivat, että: ”Esimerkiksi 15–25 neliöisten asuntojen kuukausittainen asumistuki nousi lähes 70 eurolla verrattuna 35–45 neliöisiin asuntoihin. Erikokoisten asuntojen vuokrakehitys jatkui kuitenkin uudistusta edeltävällä uralla uudistuksen jälkeen. Pienituloiset asumistuen saajat saivat tuen korotuksista suuren hyödyn”.
Lyhyesti todettuna, vuokrat kehittyivät pienissä asunnoissa vastaavasti mitä hieman isommissakin asunnoissa. Lisäksi voidaan todeta, että tuensaajat eivät pysy pidempään pienissä asunnoissa, eivätkä myöskään muuta tavallista useammin pienempiin asuntoihin. Tämä viittaa siihen, että asumisvalintoihin vaikuttavat voimakkaammin muut tekijät kuin asumistuki. Yksi mahdollinen selitys on, että asumistukijaksot ovat yleensä lyhyempiä kuin tyypilliset asumisjaksot vapaarahoitteisilla vuokra-asuntomarkkinoilla. Lisäksi tukimuutoksen vaikutus kokonaiskysyntään jää pienemmäksi, koska suuri osa vuokralaisista ei saa asumistukea, mikä vähentää muutosten vaikutusta koko vuokramarkkinoihin.
Tuore tutkimus valottaa tulevan asumistukiuudistuksen mahdollisia vaikutuksia
Tuoreimmassa, 3.9.2024, julkaistussa tutkimuksessa3 tarkasteltiin vuoden 2017 asumistukiuudistusta, jossa opintotuen asumislisä poistui ja korkeakouluopiskelijat (pl. lasta huoltavat) siirrettiin yleisen asumistuen piiriin. Uudistuksen myötä valtaosan opiskelijoista asumistuen enimmäismäärä kasvoi, koska tuen määrä riippui aiempaa enemmän vuokran suuruudesta kannustaen enimmäisvuokraa edullisimmin asuville opiskelijoille lisäämään asumistasoa. Esimerkiksi Helsingissä asumislisän enimmäismäärä oli 201,6 euroa, kun uudistuksen jälkeen enimmäismäärä nousi 406,4 euroon.
Näin ollen yksinasumisesta tuli opiskelijoille taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto, ja tutkimus tarkastelee miten opiskelijat reagoivat muuttuneisiin kannusteisiin. Tutkimusaineisto huomioi vuodet 2012–2022 ja kohdejoukko on päätoimiset 18–29-vuotiaat korkeakouluopiskelijat sekä vertailujoukkona muut nuoret aikuiset, jotka eivät ole opiskelijoita. Tutkimuksessa selvitettiin myös vaikutusta opintosuorituksiin, mutta tätä ei käsitellä blogissa.
Tutkimus osoittaa, että opiskelijat reagoivat kannustimiin odotetulla tavalla. Ennen uudistusta itsenäisesti asuvien päätoimisten opiskelijoiden osuus oli noin 40 prosenttia, mutta vuoteen 2022 mennessä luku nousi yli 60 prosenttiin. Toki myös vertailuryhmän nuorten aikuisten yksinasuminen yleistyi, mutta opiskelijoilla muutos oli 10 prosenttiyksikköä suurempi. Eli vaikka kotitalouksien pienentyvä koko onkin yleistyvä trendi, voidaan tutkimuksen perusteella todeta, että asumistukiuudistus lisäsi opiskelijoiden yksinasumista ja vähensi kimppa-asumisen suosiota. 2010-luvun alussa noin 30 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista asui kimppa-asunnossa, mutta osuus laski noin 10 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Sen lisäksi, että vanhempien luota muutettiin asumaan ennemmin yksin kuin kimppa-asuntoon, myös kimppa-asunnosta ja puolison luota muutettiin asumaan yksin. Vastaavaa kehitystä ei havaittu vertailuryhmässä.
Tutkimuksen myötä saadaan suuntaa antavaa näyttöä myös tulevan asumistukiuudistuksen vaikutuksista. ”Asumistukiuudistus kannusti opiskelijoita panostamaan asumiseen. Yksinasumisen suosion kasvu oli odotettavaa, mutta muutoksen suuruus yllätti. Opiskelijoiden asumislisän palauttaminen pienentää asumiseen kohdennettua tukea, mikä ohjaa opiskelijoita valitsemaan edullisempia asumisvaihtoehtoja”, tutkija Max Toikka VATT Datahuoneelta toteaa. Näin ollen, peilaamalla tätä tutkimusta ja tulevaa asumistukimuutosta, voidaan olettaa, että opiskelijat tulevat todennäköisesti suosimaan kimppa-asumista ja muita edullisempia asumismuotoja.
Asumistuella on oma vaikutuksensa, mutta usein vaikutuksia liioitellaan ja muut tekijät unohdetaan
Kuten alussa totesin, usein asumistukimuutoksien vaikutuksista ollaan varmoja kuten ”vuokrat alenevat kaikkialla” ja tämän argumentoimiseen käytetään yllättävän paljon energiaa. Näiltä samoilta tietäjiltä tuntuu kuitenkin samalla erikoisen usein unohtuvan, että jopa merkittävämpi kustannuserä yhteiskunnalle syntyy järjestelmämme vuokrasääntelystä. Eerolan ja Tuukka Saarimaan tutkimus4 vuodelta 2018 on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle, etenkin kun sen lopputulema on hyvin huomionarvoinen. Tutkimuksessa havaittiin, että markkinavuokraa matalampien vuokrien kustannukset Helsingin kaupungille vastaavat suurusluokaltaan yleistä asumistukea Helsingissä. Tämän lisäksi merkittävä osa tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille, kun taas asumistuki on sidoksissa tulotasoon. Tämä on keskeinen ero näiden kahden tukimuodon välillä.
En yritä väittää, että asumistuen leikkauksilla ei olisi vaikutusta. Uskon kuitenkin, että leijonanosaan vuokramarkkinasta se ei juuri vaikuta. Mutta varmasti jossain määrin vuokrasopimuksen irtisanoutumiset lisääntyvät ja tukea saavat vuokralaiset etsivät edullisempia asuntoja. Samalla saattaa olla, että vuokranmaksun laiminlyönnit lisääntyvät hieman, kuten Britanniassa kävi asumistukileikkausten myötä5. Yhtä kaikki – muutokset tulevat asteittain, kuten myös vaikutukset. Olemme viisaampia vasta ajan kuluessa.
Lue myös tuore lausuntomme opintotukilain ja yleisestä asumistuesta annetun lain muuttamisesta.
