Eduskuntavaalit on käyty, ja Suomen valtiontalouden huolestuttava tilanne näkyi niin uurnilla kuin eittämättä myös pian kirjoitettavan hallitusohjelman linjauksissa. Mikäli valtiovarainministeriön ennen vaaleja esittämä arvio sopeutustarpeen kokoluokasta otetaan hallitusohjelman ohjenuoraksi, tullaan työllisyyttä ja kasvua vauhdittavien rakenteellisten muutosten lisäksi toteuttamaan mitä todennäköisimmin myös suoria säästöjä. Lienee todennäköistä, että sosiaaliturvaankin sellaisia tulee kohdistumaan, ja yksi keskusteluissa esillä ollut tukimuoto on asumistuki. 

Kaikkia tukimuotoja, myös asumistukea, tulee tarkastella kriittisesti ja faktoihin perustuen. Asumistuen osalta keskusteluissa liikkuu paljon myös myyttejä ja vääriä tulkintoja, joita osaltaan oikoo tuore, tällä viikolla julkistettu Valtiontalouden tarkastusviraston raportti.  

Raportissa huomioidaan asumistuen saantiehtojen kiristämisen johtavan todennäköisesti siihen, että asumismenoja joudutaan kattamaan yhä enemmän toimeentulotuella. Tälläkin hetkellä useat pienituloiset kotitaloudet tarvitsevat viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitettua toimeentulotukea asumismenojensa kattamiseksi. Perustoimeentulotuen menoista vajaa puolet kohdentuu tällä hetkellä tuensaajien asumismenoihin.  

Toimeentulotuessa on tiukka tuloharkinta, sillä se on tarkoitettu viimesijaiseksi tukimuodoksi. Siksi toimeentulotuen käyttö heikentää raportin mukaan työnteon kannustavuutta, ja lisäksi sen tiukempi tarveharkinta tekee työn vastaanottamisesta byrokraattisempaa. Asumistuki ottaa raportin mukaan paremmin huomioon työnteon kannustimet ja vähentää kannustinloukkuja.  

Useat työnteon ja yhteiskunnan trendit viittaavat siihen suuntaan, että työtä tehdään tulevaisuudessa yhä moninaisemmissa muodoissa sekä muun elämän, esimerkiksi oman tai läheisen terveyden hoitamisen, kanssa paremmin yhteen sopien. Asumistuki vähentyy johdonmukaisesti tulojen kasvaessa siten, että työllistymisveroprosentti, jolla työttömyysloukun voimakkuutta voi mitata, ei kasva rankaisevan suureksi. Asumistuen hakemisen ja saamisen helppous on tärkeää myös työmarkkinan dynaamisuuden kannalta. On hyvä huomioida, että uuden, tuetun asuntokannan rakentaminen työmarkkinoiden muuttuvia tarpeita ennustamaan pyrkien on vaikeaa. 

Huomio alueelliseen eriytymiseen 

Suomessa on herätty alueellisen eriytymisen riskien kasvuun. Alueellista eriytymistä voi pyrkiä torjumaan rakentamalla monimuotoista asuntokantaa uusia asuinalueita rakennettaessa, mistä positiivisia kokemuksia on saatu Helsingin uusilla asuinalueilla. Sen sijaan vanhojen asuinalueiden asuntokantaa on joko mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista pyrkiä muuttamaan, mutta asumistukea myöntämällä on mahdollista tasoittaa myös olemassa olevien alueiden sosioekonomisia eroja. On uskottavaa, että ihmisten tehdessä itse valintoja asuinpaikastaan asumistuen avulla, päästään tavoiteltuihin päämääriin tehokkaammin kuin asuinalueiden rakennuskantaa suunnittelemalla. Tätä oletusta tukee myös tutkimustieto.   

Asumistuen joustavuus parantaa asuntomarkkinoita myös niillä alueilla, joilla väestö vähenee ja asuntokantaa on paljon vapaana. Kun tuki seuraa asukasta eikä asuntoa, lopputulos on todennäköisesti parempi niin alueellisen elinvoiman kuin asuntokannan ylläpidon kannalta.  

Perusteelliset vaikutusarvioinnit auttavat estämään hätiköidyt muutokset  

Vaikeina taloudellisina aikoina kaikkia valtion menoja tulee tarkastella kriittisesti, niin myös asumistukea. Sosiaaliturvamme kokonaisuus on kuitenkin monimutkainen, ja hätiköidyt ratkaisut johtavat helposti sellaisiin lopputulemiin, joita ei tavoiteltu. Sosiaaliturvaan tehtävien muutoksien vaikeutta voi kuvata kolmiolla, jonka kulmissa ovat käytettävä raha, työn kannustimet sekä tuen riittävyys. Kahteen tavoitteeseen pyrkiminen tapahtuu herkästi kolmannen kustannuksella. Säästöjä ja kannusteita priorisoidessa saatetaan vaikeuttaa tuensaajien elämäntilanteita liian matalalla tukitasolla, säästöt ja riittävä tukitaso taas johtavat herkästi työttömyysloukkuihin, ja riittävä tukitaso yhdistettynä kannustavuuteen voi johtaa valtiontaloudelle kalliiseen järjestelmään.  

Esimerkki asumistukeen tehdystä muutoksesta, jonka vaikutukset olivat toivottua päinvastaiset, on vuonna 2018 toteutettu asumistuen enimmäisasumismenojen korotuksia määrittävän indeksin vaihto. Säästöjä tavoiteltiin vaihtamalla vuokraindeksi kuluttajahintaindeksiin, joka nousi pitkään vuokraindeksiä hitaammin. Viime vuonna asumistuet kuitenkin nousivat vuokrien kehitystä merkittävästi enemmän, koska kuluttajahintaindeksi nousi peräti 7,54 prosenttiyksikköä, mikä on 6,64 prosenttiyksikköä vuokraindeksiä nopeammin. 

Äkkinäiset muutokset asumistukeen saattaisivat heikentää tuensaajien hyvinvointia sekä työllistymisen mahdollisuuksia. Tämän vuoksi tutkitun tiedon hyödyntäminen sekä perusteellinen vaikutusarviointi muutoksia tehdessä on erittäin tärkeää.  

Antti Luukkanen
Analyytikko, Suomen Vuokranantajat ry
p. 050 547 5483
antti.luukkanen@vuokranantajat.fi