Oma kiinnostukseni sykleihin alkoi nakkikioskiyrittäjyydestä. Huomasin asiakkaiden tulevan ostoksille joka päivä samaan aikaan. Tämä vaihe yrittäjyydessäni ajoittui opiskeluaikoihin, jolloin onnistuin saamaan haltuuni grilli-elintarvikekioskin Espoosta. Sain sen toimimaan laittamalla sen uuteen uskoon ruokalistoja myöten.
Kioskiarki todellakin osoitti, että asiakkaat tulivat usein ryppäissä, hieman syklisestikin. Ostoksia tehtiin päivästä toiseen saman kaavan mukaan, samaan vuorokauden aikaan. Yksi rypäs saapui asioilleen ennen alkuillan uutisia, toinen sen jälkeen, juuri ennen myöhäisempiä iltauutisia. Kuukausitasolla opin tunnistamaan myös asiakaskunnan palkkapäivät, jotka näkyivät positiivisina kioskini myynnissä.
Viikkosykli umpeutui sunnuntaisin, jolloin olin yleensä itse työvuorossa, koska sunnuntailta piti maksaa tuplapalkka, jonka mieluiten maksoin itselleni. Vuoron päättyessä tieni vei helsinkiläiseen ravintolaan, Café Metropoliin, joka oli sunnuntaisin yleensä tupaten täynnä. Viikoittainen ravintolasykli toi alan väen sinne juhlimaan, koska perjantait ja lauantait olimme itse palvelemassa tiskien takana. Drinkin maksoin grillintuoksuisilla seteleillä pohdiskellen rahan pyörimisvirtoja.
Toistamiseen kiinnostuin sykleistä saadessani kaveriltani lahjaksi professori Ravi Batran kirjan ”Suuri Lama 1990”, jossa hän ennusti kovia aikoja lähitulevaisuudelle. Tuolloin elettiin vuotta 1988, eli käynnissä oli hurja nousukausi. Kiinnostuneena seurasin kirjan ennustuksia, jotka näyttivät osuneen varsin hyvin oikeaan. Tai ainakin kuvittelin niin.
Tartuin kirjaan uudemman kerran viime syksynä – yllätyksekseni petyin hieman. Se ei ollut enää ensimmäisen lukukokemuksen veroinen. Kirjan ydinsanomalla, 30 vuoden suursyklillä, on kuitenkin edelleen vinha perä. Sen mukaan suuri lama toistuu 30 vuoden välein. Ja jos se joskus jää tulematta, tulee se sitten 60 vuoden kuluttua kaksin verroin kauheampana.
Ravi Batra nojaa näkemyksissään hyvin pitkälti Amerikan ja muidenkin länsimaiden tilastohistoriaan. Sen avulla hän onnistuu todistamaan, että 30 vuoden sykli on alkanut jo vuonna 1867, niin sanottujen suurten katovuosien aikana, edeten siitä vuonna 1929 alkaneeseen lamaan. 1960-luvulla lama jäi tulematta, mutta 1990-luvulla se koettelikin sitten tuplasti pahemmin. Suomi sai siitä osansa erityisen ankaralla kädellä, koska maallemme tärkeä bilateraalinen neuvostokauppa romahti ikään kuin ylimääräisenä bonuksena.
Batran kirjasta katsoen seuraava lama näyttäisi ajoittuvan 2020-luvun alkupuoliskolle, joskaan ei yhtä suurella voimalla kuin 1990-luvun lama. Mene ja tiedä.
Batra ei ole yksin sykliensä kanssa, niitä ovat muutkin taloustieteilijät luoneet. Tunnettuja ovat muun muassa Juglarin aallot, joiden pituus vaihtelee yhdeksästä yhteentoista vuoteen. Kuznets-tyyppiset väliaallot kestävät 15–25 vuotta, Mitchellin aallot 40–50 kuukautta. Vain muutamia mainitakseni.
Tutkimuksia ja tiedettä on siis aiheesta tehty, mutta yhtään kristallipalloa ei ole kukaan vielä löytänyt. Oman sekavuutensa syklien määrittelyyn tuo toki sekin, että ennen vanhaan yhteiskunnat olivat enemmän säänneltyjä muun muassa työaikojen suhteen. Nyky-yhteiskunta elää globaalisti 24/7, niin reaalimaailmassa kuin somessakin, jonka seurauksena vuorokauden käsitteet ovat hämärtyneet. Esimerkiksi Helsinkiin on ehdotettu jo useamman poliitikon suulla yöpormestarin virkaa.
Koronapandemia on hyvä esimerkki siitä, kuinka aikavyöhykkeet ja välimatkat menettivät merkityksensä. Tiedonvälitys kulki ehkä ensimmäistä kertaa koskaan reaaliajassa koko pallon ympäri. Jäin pohtimaan talouden globaalia koronakurimusta ja sen vaikutusta sykleihin. Kaikki taloudet pantiin polvilleen kertaheitolla – olisiko siis mahdollista, että ne myös elpyvät ja nousevat kaikkialla yhtä aikaa? Tämä saattaisi aiheuttaa sen, että globaali talous synkronoituisi kaikkialla saman tahtiseksi, samoihin sykleihin. Tähän saakkahan eri taloudet ovat voineet olla nousu- ja laskusuhdanteissa samaan aikaan.
Mitä tästä kaikesta voimme oppia? Omasta mielestäni on vähintäänkin kiehtovaa tutkia ja yrittää etsiä jonkinlaisia lainalaisuuksia historiaan ja dataan perustuen. Mutta toistuvasti silti huomaan, että historia ei koskaan ole tae tulevaisuudesta. Olkoonkin, että historian yleisesti väitetään aina toistavan itseään.
Entäpä sitten asuntosijoittaja? Miten hänen tulisi suhtautua sykleihin?
Vähintäänkin kannattaa tiedostaa, että talouteen, myös sijoittamiseen, liittyy väistämättä nousu- ja laskuvesityyppisiä ilmiöitä. Älä ota koskaan liikaa velkaa, vaan pidä se kohtuullisella tasolla. Ja jos laskuvesi runtelee asunto-osakkeesi arvoa, niin muista, että mitään ei ole hävitty tai voitettu ennen kuin se on myyty. Myös välirahat isompiin asuntoihin ovat tällöin pienempiä, ja moni väittää markkinoilla tällöin avautuvan herkullisia ostonpaikkoja.
Heikki Karu
Suomen Vuokranantajat ry, hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja