Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi vahvistaa vuokralaisen asemaa kiinnittämällä huomiota voimassa olevan lainsäädännön puitteissa keinoihin, joilla voidaan ehkäistä kohtuuttomia vuokrankorotuksia. Vuokrankorotukset eivät tilastojen mukaan ole olleet kohtuuttomia, mutta onneksi vuokrien nousun hillitsemiseksi myös tulevaisuudessa on olemassa hyviä ratkaisuja. Parhaiten kohtuuttomia vuokrankorotuksia ehkäistään huolehtimalla asuntotarjonnan riittävyydestä ja yksityisten vuokranantajien toimintaedellytyksistä.
Lainsäädäntö suojaa vuokralaista kohtuuttomilta vuokrankorotuksilta. Jotta vuokraa ylipäätään voi korottaa ilman erillistä neuvottelua, vuokrankorotuksesta on sovittava vuokrasopimuksessa. Korotusperusteen on oltava paitsi riittävän selkeä, myös kohtuullinen. Yleisin sopimukseen kirjattu vuokrankorotusperuste onkin elinkustannusindeksi – ja silloin vuokrankorotukset ovat linjassa elinkustannusten nousun kanssa. Suomen Vuokranantajien tekemän kyselyn mukaan 72 % vuokranantajista ei myöskään korota vuokraa joka vuosi, vaikka vuokrasopimus antaisi siihen mahdollisuuden. Tilanteissa, joissa vuokra on jäänyt jälkeen käyvästä vuokratasosta, vuokralaisen kanssa voi neuvotella vuokran tasokorotuksesta, mutta myös tasokorotusten on oltava kohtuullisia. Alan itsesääntely toimii ja toimijat ovat laajasti sitoutuneet noudattamaan Hyvää vuokratapaa.
On totta, että vuokrat ovat vuosien saatossa nousseet. Tilastojen valossa vuokratason nousu ei kuitenkaan ole ollut kohtuutonta. Koko maassa vuokrat ovat vuodesta 2015 vuoteen 2019 nousseet 5,5 prosenttia. Samaan aikaan ansiotaso on noussut 5 prosenttia ja vanhojen osakeasuntojen hinnat 6,8 prosenttia. Kaupunkikohtaisesta tarkastelusta voidaan havaita, että vuokrien nousu on ollut suurinta pääkaupunkiseudulla, jonne muuttaa paljon ihmisiä ja jossa vuokra-asuntojen kysyntä ylittää reilusti niiden tarjonnan. Pienintä vuokrien nousu taas on ollut alueilla, joille on rakennettu paljon ja joilla vuokra-asuntojen tarjonta on tasapainossa kysynnän kanssa. Tilastokeskuksen vuokratilaston mukaan esimerkiksi Lahdessa ja Jyväskylässä vapaarahoitteisten asuntojen vuokrien nousu vuonna 2019 oli merkittävästi pienempi kuin ARA-vuokra-asuntoissa.
Paras keino hillitä vuokrien kehitystä on lisätä asuntotarjontaa
Vuokrien kehitystä voidaan siis hillitä parhaiten rakentamalla riittävästi uusia asuntoja alueille, joilla kysyntä ylittää tarjonnan. VTT:n kesäkuussa julkaistussa Asuntotuotantotarve 2020-2040 -tutkimuksessa todetaan, että seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana uusia asuntoja tarvitaan jopa yli 700 000. Asuntotuotantotarpeen kasvu johtuu kaupunkien luonnollisesta väestönkasvusta, maahanmuutosta ja yhden aikuisen talouksien yleistymisestä. Tässä valossa uutiset koronaepidemian vaikutuksista asuntotuotannon voimakkaaseen hidastumiseen tuntuvat entistä huolestuttavammilta. Jos vuokra-asuntojen kysyntä ylittää niiden tarjonnan, nousee myös vuokrataso tulokehitystä nopeammin.
On selvää, ettei vuokra-asuntojen kysyntää kaupungistuvassa Suomessa pysytä tyydyttämään tuetulla asuntotuotannolla, eikä se olisi edes järkevää. Jotta tulevien vuosien asuntotuotantotarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan, toimenpiteitä tarvitaan erityisesti vapaarahoitteisen tuotannon vauhdittamiseen ja yksityisen pääoman liikkeelle saamiseen. Osa ratkaisun avaimista on kunnilla, joiden on huolehdittava riittävästä ja joustavasta kaavoituksesta. Myös kokeilujen edistäminen vauhdittaa innovatiivisten ratkaisujen syntymistä ja tuottavuuden kasvua.
Asuntotilannetta ei voi ratkaista ilman yksityisiä vuokranantajia
Toisaalta poliittisilla toimenpiteillä ei pidä vaikeuttaa yksityisten vuokranantajien toimintaympäristöä. Suomen vuokramarkkinakenttä on perinteisesti ollut monipuolinen, ja se on kaikkien etu. Noin kaksi kolmasosaa vuokra-asunnoista on vapaarahoitteisia, ja näistä puolet yksityisten vuokranantajien omistamia. Yksityisen pääoman ja yksityisten asuntosijoittajien mukanaolo markkinoilla on lisännyt tarjontaa ja edistänyt kilpailua – ja samalla hillinnyt vuokratason nousua. Yksityinen vuokranantaja ei hamua pikavoittoja vaan on pitkäjänteinen toimija, joka haluaa pitää kiinni hyvästä vuokralaisesta. Markkinat siis toimivat vuokralaisen hyväksi.
Monipuolisesta toimijakentästä on tärkeä pitää kiinni myös jatkossa. Kustannustason noustessa vuokranantajat ovat jo viime vuosina tinkineet tuottotavoitteistaan, mikä on ollut pitkälti mahdollista matalan korkotason vuoksi. Vuokraustoiminnan on kuitenkin oltava kannattavaa, jotta tarjontaa ylipäätään syntyy. Verotuksen kiristäminen, taloyhtiölainojen verovähennysoikeuden rajoittaminen tai rajoitukset rahoituksen saatavuuteen nakertaisivat vuokraustoiminnan kannattavuutta entisestään ja sitä kautta vähentäisivät vuokra-asuntojen tarjontaa. Silloin joutuisimme oikeasti olemaan huolissamme myös vuokrien ja vuokrankorotusten kohtuullisuudesta.
Sanna Hughes
Toiminnanjohtaja
Suomen Vuokranantajat