Tänään 17.10. vietetään vuosittaista YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää. Suomessa päivä tunnetaan ehkä sitäkin paremmin Asunnottomien yöstä, jota vietetään tälläkin viikolla ympäri maan. Vaikka asunnottomuus onkin varsin viheliäinen yhteiskunnallinen epäkohta, on silti todettava, että aiheen tiimoilta on käyty hyvin paljon rakentavaa ja eteenpäin katsovaa keskustelua. Vielä hienompaa on ollut kuitenkin se, että tämä on kanavoitunut myös teoiksi ja tuloksiksi.
Teemana asunnottomuus ja erityisesti pitkäaikaisasunnottomuus Suomessa aiheuttaa ainakin itsessäni kaskijakoisia tunteita. Päällimmäinen tunne on ylpeys siitä, että Suomi on asunnottomuuden torjunnassa maailman ehdotonta kärkeä. Esimerkiksi vuonna 2023 Suomi oli ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä laski. Myös pitkäaikaisasunnottomien määrä vuonna 2023 oli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen mukaan oli 1018 henkeä, jota voidaan pitää jopa häkellyttävän alhaisena kansainvälisessä vertailussa.
Jälkimmäinen tunne on kuitenkin epäusko sen suhteen, että Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden kaltaista ilmiötä vieläkin esiintyy. Erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen johtavat syyt ovat todella moniuloitteisia ja ymmärrän, ettei niitä ratkaista vain päättämällä ratkaista ne. Silti on vaikeaa käsittää, että maassa, jossa asiat ovat niin monella tapaa todella hyvin ja sosiaaliset turvaverkot toimivat, voi joiltain ihmisiltä puuttua jotain niinkin fundamentaalista kuin oma koti.
Erityisesti jälkimmäisen näistä tunteista jakaa moni muukin suomalainen. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että Suomi jatkaa määrätietoisesti työtään erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi kokonaan. Ympäristöministeriön ohjelma pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä on äärimmäisen kunnianhimoinen, mutta kuvastaa myös hyvin sitä oikeudenmukaisuuden tuntoa, joka suomalaisilta hyvin poikkileikkaavasti löytyy. Tällaisilla tavoitteilla ja toimenpiteillä punnitaan nimittäin hyvinvointiyhteiskuntamme perimmäisiä arvoja.
Kuinka tähän tavoitteeseen sitten päästään? Suomalainen Asunto ensin- malli, poikkihallinnollinen yhteistyö ja riittävä asuntojen tarjonta ovat keskeisimpiä tekijöitä tavoitteen saavuttamisessa. Erityisesti viimeisimpään näistä ovat vahvasti mukana vastaamassa myös yksityiset vuokranantajat.
Tänään Asunnottomien yön yhteydessä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan tätä ilmiötä sen kaikista kulmista. On lopulta kuitenkin aika hienoa, että elämme maassa, jossa on vuosien varrella tehty paljon töitä asunnottomuuden poistamiseksi, mutta todetaan kuitenkin se fakta, että työ on valmis vasta kun yksikään suomalainen ei joudu viettämään öitään taivasalla. Lopuksi vielä suuri kiitos kaikille tahoille, jotka ovat omalla toiminnallaan olleet mahdollistamassa sen, että tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä on Suomessa täyttä realismia.
