Seisoin jalkakäytävällä ja katselin taloyhtiömme julkisivua. Kyseessä on vuonna 1929 paikalleen muurattu kivitalo, joka henkii aikakautensa tunnelmaa. Mietiskelin, kuinka sadat ihmiset kulkevat rakennuksen ohi tietämättä mitään talon arvokkaasta historiasta.
Olen aina ihaillut helsinkiläisten talojen julkisivuissa olevia kylttejä. Niissä kerrotaan esimerkiksi kuka on asunut talossa, milloin se on rakennettu tai että siihen on osunut joskus pommi.
Oltuani muutaman vuoden taloyhtiöni hallituksessa ajattelin, voisinko tehdä hienon rakennuksen hyväksi kulttuuriteon ja alkaa edistää nimikyltin saamista myös omaan talooni.
Otin asian puheeksi seuraavassa kokouksessa. Suurta innostusta se ei herättänyt – sain vastakysymyksen, miksi sellaiseen pitäisi tuhlata rahaa? Jäin siis ideani kanssa yksin, mutta päätin silti tutkia ja valmistella asiaa.
Design-henkisten talo-opasteiden, kylttien ja kilpien tekijöitä löytyi mielestäni yllättävän vähän. Lopulta sopiva tekijä löytyi Nummelasta. Yli 50 vuotta alalla toimineella Haarnio Oy:llä on pitkät perinteet juuri tällaisissakin töissä.
Samalla myös hallitustyö eteni, joskin varsin hitaasti, kuten taloyhtiöille on usein tyypillistä. Muutaman vuoden jälkeen aloin kuitenkin saada ystäviä hankkeelleni ja yhteisillä kävelykierroksilla tutustuimme vastaaviin kyltteihin muiden talojen seinissä.
Kyltin suunnittelukin otti aikansa. Hankin kaupungin arkistosta vanhat julkisivukuvat, joiden pohjalta syntyi pääkuva. Niin ikään materiaalin ja värin valinta oli oma tarinassa lukunsa; kyltin olisi kestettävä talon ulkoseinässä aikaa ja patinoiduttuaankin muututtava arvokkaamman näköiseksi. Päätimme valita suojalakatun messingin, joka kunnioitti 1920-luvulla tehtyä kivitaloa.
Laaja keskustelu saatiin aikaan myös kyltin sijoittamisesta: minkä rapun viereen ja mille korkeudelle? Mahdollinen ilkivaltakin oli otettava huomioon. Lopullista sijoittamista varten tein kartongista erilaisia muotteja, joita mallailtiin mahdollisiin sijoituskohtiin. Jotta kartonkinen mallikappale antaisi mahdollisimman tarkan mielikuvan lopputuloksesta, senkin värin piti olla hyvin lähellä oikeaa, kuten myös muodon, eli jo pelkästään erilaisten prototyyppien valmistelu oli oma, aikaa vievä projektinsa.
Mutta kaikki valmistuu aikanaan! Lopulta asia saatiin taloyhtiön hallituksessa läpi ja kyltti tekstin ja kuvan kera teetettiin Haarniolla. Paikalleen asennettuna kustannuksia kertyi reilu 1 000 euroa. Kustannuksiksi on syytä toki lukea myös lähes viiden vuoden hallitustyöskentely asian parissa, noin 100 sähköpostia aiheesta sekä muita työtunteja kävelykierroksineen.
Silmäillessäni valmista kylttiä tunsin suurta tyytyväisyyttä. Nimikyltti tuo taloyhtiölle arvokkuutta ja laatua tehden Wanhasta kivitalostamme heti Arvotalon.
Asuntosijoittajana totesin, että nimikyltti ulko-oven pielessä skaalautuu koko taloyhtiön jokaiselle 65 asunnolle. Mielessäni mietin, että jokaisen asunnon arvo nousi vähintään tuon yhden kyltin kustannuksen verran, ellei enemmänkin. Puhumattakaan taloyhtiön haluttavuudesta ja vetovoimasta.
Kokonaisuutena pohdiskelin, että tämä kyltti on yksi esimerkki taloyhtiön taiteellistamisesta, jonka avulla voidaan vaikuttaa koko taloyhteisön viihtyvyyden kasvuun. Muita keinoja ovat esimerkiksi taloyhtiön matot ja reelingit, rapun nimitaulut ja vaikkapa valaistuksen valinta… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainakin oman käsitykseni mukaan esimerkiksi Tukholmassa rakennuskanta on koristeellisempaa. Sikäläisissä taloissa ilmenee hauskuus, arvokkuus ja laatu. Ehkäpä Suomessakin voitaisiin, jopa kaupunkitasolla, kiinnittää enemmän huomiota designiin ja taiteeseen?
Yksittäisenä esimerkkinä taloyhtiökyltti on kuin kirsikka kakun päällä: se tekee talosta herkullisen.
Heikki Karu
Suomen Vuokranantajat, Helsingin aluepäällikkö
Asuntosijoittaja, taloyhtiön hallitustyöskentelijä
Visual Merchandiser, Helsinki Design School 2015