Koti on jokaiselle elämän tärkein paikka. Toimivat asuntomarkkinat ovat tärkeät myös yhteiskunnalle kokonaisuutena. Suomessa ne ovat onneksi toimivat.

Esimerkiksi asunnottomuuden torjunnassa on onnistuttu erinomaisesti verrattuna muihin länsimaihin.

Vuosina 2008–2017 Suomi vähensi pitkäaikaisasunnottomuutta 40 %. Jäljellä oleva asunnottomuus liittyy pääosin sosiaalisiin ongelmiin ja usein väliaikaisiin henkilökohtaisiin taloudellisiin ongelmiin – ei laajamittaiseen asuntomarkkinoiden toimimattomuuteen. Asunnottomuuden poistamiseen on vielä matkaa, mutta tilanne on onneksi paljon parempi kuin muualla.

Kansainvälisessä vertailussa myös suomalaisten asumismenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on alle EU:n keskiarvon ja kohtuuttomista asumismenoista kärsivien kotitalouksien osuus kaikissa ja vähävaraisissa kotitalouksissa on Euroopan alhaisimpia.

Toki Suomessa käytetään paljon rahaa asumistukeen – aivan kuten muuhunkin sosiaaliturvaan. Asumistuki nostaa tuensaajien asumisen laatua. Tämä on ollut ennen kaikkea sosiaalipoliittinen valinta.

Vuokramarkkinat ovat keskeinen osa toimivia asuntomarkkinoita. Pelkästään omistusasumiseen perustuva yhteiskunta olisi muuttamisen ja eri elämäntilanteiden kannalta täysin toimimaton. Kuinka moni opiskelija pystyisi ostamaan asunnon opiskelupaikkakunnalta – tai olisiko siinä edes järkeä, jos siellä asuu vain opintojen ajan? Entä jos muuttaa muutamaksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle töihin? Entä jos avioeron sattuessa tarvitsee nopeasti asunnon, kunnes ehtii tekemään uusia elämänvalintoja? Suurin osa meistä on jossain vaiheessa elämäänsä asunut vuokralla. Ilman tuota mahdollisuutta elämänvalintojen kirjo olisi aika paljon vähäisempi.

Ilman toimivia vuokramarkkinoita yhteiskunta ei pyöri. Työmarkkinat jämähtävät ja ihmisten elämät vaikeutuvat.

Vuokramarkkinat edellyttävät vuokra-asuntojen tarjoajia eli asuntosijoittajia. Vuokranantaja tarjoaa koti-nimistä palvelua, josta vuokralainen maksaa korvauksen. Ilman korvausta palvelun tarjoaminen ei tietenkään ole mahdollista. Vuokranantaja sijoittaa asuntoon vaivalla hankkimiaan säästöjä ja siten maksaa rakentamisen ja tontin kustannukset. Hän pitää huolta asunnosta ja kantaa asuntoon liittyvät riskit, joita on lukuisia. Kuten leipurikaan ei pysty jakamaan leipää ilmaiseksi, ei vuokra-asuntoja yksinkertaisesti ole tarjolla ilmaiseksi. Julkiset vuokra-asunnot eivät ole ilmaisia, niissä viulut vain maksaa veronmaksaja muodossa tai toisessa. Asunnot eivät tipahda taivaalta, vaan joku rakentaa ne ja ylläpitää niitä.

Jos joku ajattelee, että parempi lopputulos asuntomarkkinoilla – tai millään muullakaan markkinalla – saataisiin siirtämällä omistus julkisiin käsiin, voi vilkaista yhteiskuntia, joissa julkista monopolia omistukseen on kokeiltu. Seurauksena on sutta ja sekundaa, jonoja ja tyhjiä hyllyjä, epätarkoituksenmukaisia ratkaisuja, surkeaa laatua, mielivaltaa, korruptiota ja järjettömyyksiä – kurjuutta. Vastuullinen markkinatalous on parhaita renkejä, joita ihmiskunta on kehittänyt. Sama pätee asuntomarkkinoilla. Markkinatalous edellyttää sääntelyä, jota Suomessakin vuokraustoimintaan liittyy paljon. Lainsäädäntö tasapainottaa vuokralaisen ja vuokranantajan suhdetta ja toimii Suomessa hyvin.

Noin puolitoista miljoonaa suomalaista asuu vuokralla. Noin kolmasosa kaikista vuokra-asunnoista Suomessa on pienten, yksityisten vuokranantajien omistamia. Pienvuokranantajia on vajaat 300 000. Vuokranantajat ovat keskimäärin tavallisia palkansaajia, jotka omistavat yhden tai muutaman vuokra-asunnon. He ovat keskituloisia ja erittäin maltillisia pitkäaikaissäästäjiä, jotka hakevat asunnosta turvaa eläkepäiviä varten. He tahtovat olla hyviä vuokranantajia ja arki vuokralaisten kanssa on sujuvaa ja hyvähenkistä. He maksavat veroja vuosittain yli puoli miljardia.

Asuntosijoittaminen on ymmärrettävä, vastuullinen kansankapitalismin muoto, jonka soisi edelleen yleistyvän. Muussa tapauksessa vuokramarkkinat luisuvat entistä enemmän kansainvälisen suurpääoman, pörssiyritysten ja kunnallisten vuokrajättiläisten käsiin.

On harmittavaa, että kiistatta erittäin hyödyllinen pienvuokranantajuus ei saa vieläkään kovin paljon tunnustusta kaikilta. Esimerkiksi Kansan Uutisissa julkaistiin surullinen, virheellinen ja vastakkainasettelua lietsova haastattelu viikonloppuna.

Asuntomarkkinat tarvitsevat vuokranantajia. Vuokranantaminen on yhteiskunnallisesti erittäin hyödyllistä, jopa elintärkeää. Lisäksi se on vastuullinen ja maltillisen riskin pitkäaikaissäästämisen muoto. Kodin tarjoaminen tarvitsijalle on toimintaa, joka ansaitsee kiitoksen ja kannustuksen!

Blogiteksti on julkaistu alun perin Uudessa Suomessa