Lyhytvuokrauspalvelut ovat viime vuosina yleistyneet voimakkaasti. Erityisesti Helsingissä ja Rovaniemellä Airbnb ja vastaavat palvelut ovat aiheuttaneet melko reipashenkistä keskustelua. On muun muassa esitetty, että kielletään lyhytvuokraustoiminta kokonaan. Rovaniemelle valmistuu kerrostalo, jossa yhtiöjärjestykseen lisätty, ettei alle kuukauden vuokrasuhteita taloyhtiössä sallita. 

Kieltäminen tuntuu helpolta ratkaisulta, kun koetaan, että on iso ongelma käsissä. Suomalaisilla on kieltämisen kokeilemisessa pitkä historia. Alkoholijuomien kieltolaki oli Suomessa voimassa 1919-1932. Käytännössä kieltolaki johti laajamittaiseen alkoholin salakuljettamiseen ja metsän kätköissä pihiseviin pontikkapannuihin. Suomalaisten suhdetta alkoholiin tuo ajanjakso leimaa edelleen.  

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995 nuuskan myynti Suomessa kiellettiin. Nuuskaa käytetään tänään Suomessa enemmän kuin koskaan ja nuuskaa tuodaan naapurimaastamme satojen miljoonien eurojen arvosta joka vuosi. Lanttiakaan verotuloja haittojen torjumiseen Suomessa ei saada ja laitonta myyntiä on runsaasti. 

Mikään uusi asia lyhytvuokraus ei ole. Esimerkiksi Ruisrock-kävijöille ja vastaavissa tapahtumissa viihtyville asunnon lyhytvuokraus on ollut yleistä jo ennen digitalisaation mahdollistamia alustoja, joista Airbnb on tunnetuin esimerkki. Uudet alustat ovat mullistaneet lyhytvuokrauksen ja tuoneet ne kaikkien saataville. 

Berliinissä kiellettiin lyhytvuokraus vuonna 2015. Berliinissä on lain mukaan sallittua lyhyimmillään kahden kuukauden vuokrasuhde. Käytännössä mitään ei tapahtunut. Vuonna 2017 Berliinissä oli 22 500 Airbnb-tarjoajaa. Berliini on myös ottanut kovat keinot käyttöön ja määrännyt maksimissaan puolen miljoonan euron uhkasakon lyhytvuokraustoimintaa harrastaville. Koska tälläkään ei ole ollut juuri vaikutusta, kaupunki on suuressa viisaudessaan ottanut käyttöön Stasi-henkisen sivuston, missä voi käräyttää naapurin lyhytvuokraustoiminnasta.   

Suomessa lyhytvuokraus on edelleen melko pienimuotoista. Tutkimusten perusteella enemmän häiriöitä taloyhtiöissä aiheuttavat edelleen pitkäaikaiset asukkaat ja vuokralaiset.  

Mistä tietää, onko asunnossa käymässä Airbnb -asiakas vai siskonpoika perheineen Linnanmäellä tai joulupukin pajalla? No ei mistään. Lyhytvuokrausta ei voi kieltää kokonaan, kuten Berliinin esimerkki osoittaa. Se menee vain piiloon, verottajan ulottumattomiin, tekee siitä mahdottoman valvoa ja johtaa tragikoomisiin ratkaisuihin, kuten berliiniläisten ilmiantosivusto. 

Digitaaliset palvelut ja jakamistalouden alustat ovat vahvasti tätä päivää ja paluuta menneeseen ei ole. Luottamuksen rakentaminen taloyhtiömaailmassa ja yhteiset pelisäännöt ovat nyt kaikista tärkeimpiä. Niistä pitää keskustella, ei kielloista, jotka tekevät ongelmasta vain vaikeamman.  

Kirjoittaja on Suomen Vuokranantajien yhteiskuntasuhdejohtaja Tuomas Viljamaa. Teksti on julkaistu Kiinteistölehdessä kolumnina marraskuussa 2019.