Ympäristöministeriön johtava virkamies Tommi Laanti ottaa kantaa Ympäristöministeriön blogissa EU-komission päätökseen, jonka Suomen Vuokranantajat otti esille.
Laanti painottaa, että asunnot on osoitettava sosiaalisin perustein asukkaille. Näinhän sen tietysti pitäisikin olla, mutta muun muassa Ympäristöministeriö on ajanut kantaa, että valtion tukemia asuntoja pitäisi jatkossa enenevissä määrin osoittaa myös keskituloisille. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tukiasunnoissa asuu tällä hetkellä noin 10 000 kahteen ylimpään tulokymmenykseen kuuluvaa kotitaloutta eli kaikista hyvätuloisimpia asukkaita. Hyvätuloisten tukeminen ei ole hyvää politiikkaa.
Nykyinen ARA-asuntojen asukasvalinta-asetus ei ole kovin ohjaava. Periaatteet ovat hyvät, mutta käytännön soveltaminen tökkii, kun asukkaita aidosti valitaan. Jos asukas on menettänyt luottotietonsa erityisesti maksamattomien vuokrien vuoksi, on hankalaa saada tukiasuntoa. Kenelle tukiasunnot on tarkoitettu, jollei näille kaikista vaikeimmassa tilanteessa oleville ihmisille?
Asukasvalinta-asetusta on tarkennettava, jotta se suosii paremmin pienituloisia. Nyt käytännössä se ei siihen johda. Nykyjärjestelmän sijaan tilalle pitäisi kehittää mallia, jossa tulojen nousu johtaisi myös vuokran nousuun kohti markkinavuokraa. Tällöin tuki kohdistuisi oikeudenmukaisesti vain pienituloisille, eikä ARA-tuotanto muodostaisi mahdollista valtiontukiongelmaa.
Käytännössä myös kaikki muu sosiaaliturva on Suomessa tuloista riippuvaista ja tätä pidetään yleisesti oikeudenmukaisena. Tulorajat eivät muodostaisi näin kannustinloukkua, sillä tulojen nousu ei johtaisi kodin menettämiseen. Tuloihin perustuva malli onnistuu jatkossa myös helpommin, kun reaaliaikainen tulorekisteri otetaan vuoden 2019 alusta käyttöön.
On täysin selvää, että näitä tukimalleja arvioidaan Alankomaiden päätöksen jälkeen vielä tarkemmin. Tuen perusteena pitää EU:n aivan keskeisten periaatteiden mukaan olla sosiaaliset perusteet. Se on myös julkisen talouden kannalta järkevää ja asukkaiden kannalta oikeudenmukaista ja tasapuolista.
Laanti nostaa esiin segregaation torjumisen nykyjärjestelmän puolustamiseksi, vaikka uusimpien tutkimustulosten mukaan segregaation torjuminen ei välttämättä ole ollut kovin onnistunutta. Tehokkaampaa segregaation torjumista olisi esimerkiksi välivuokrata sosiaalisin perustein asuntoja eri puolilta asuinalueita ja asuntokantaa. Tällöin vältyttäisiin myös talokohtaiselta segregoitumiselta. Olisi parasta, että vuokra-asumista ja omistusasumista olisi sekaisin myös saman talon sisällä. MAL-sopimusten yhteyteen onkin tuotava kaupungeille kannustimia välivuokramallien kehittämiseen.
ARA-asuntoihin varsinkin suurissa kaupungeissa liittyy myös syrjäyttämisvaikutus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asuntoja rakennetaan vähemmän. Koska tarjontaa ei ole riittävästi, asuntojen hinnat ja vuokrat nousevat. ARA-kanta siis todennäköisesti jopa nostaa vapaarahoitteisia vuokria.
Niin sanottuja tavallisia ARA-vuokra-asuntoja valmistuu vuosittain noin 3000 asuntoa. Tänä vuonna valmistuu uusia asuntoja eri arvioiden mukaan noin 44 000. On siis myös täysin selvää, ettei asuntojen rakentaminen ja kysyntään vastaaminen mitenkään onnistu ARA-asuntoja lisäämällä. Kaupungistuminen jatkuu ja asuntoja tarvitaan. Siihen kysyntään on syytä vastata lisäämällä kannustimia rakentaa asuntoja ja purkamalla byrokratiaa. Yksityistä rahaa tarvitaan, ellei haluta reilusti nostaa veroja ja lisätä julkisen talouden riskejä.
Alankomaiden malli voisi toimia Suomessakin hyvin. Tarvitaan toimia, joilla heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia saada tukiasunto parannetaan. Se olisi tärkeä askel myös asunnottomuuden torjumisessa. EU:n komissio tulee näitä varmuudella myös Suomelta edellyttämään.
Tuomas Viljamaa, yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Vuokranantajat ry