Pääsin keskustelemaan noin vuosi sitten Ruotsin Kiinteistöliiton Martin Lindvallin kanssa Ruotsin asuntomarkkinoista. Hän vastaa paikallisessa liitossa vaikuttamisesta ja yhteiskuntasuhteista. Keskustelimme erityisesti vuokrasääntelystä, koska Ruotsissa sääntely on edelleen käytössä. Suomessa siitä luovuttiin vuonna 1995. Vuokrasääntelystä luopuminen on yksi itsenäisen Suomen historian onnistuneimmista uudistuksista. Käytännössä kaikki hyvät puolet toteutuivat ja huonot puolet jäivät toteutumatta.

Ruotsalaisen ekonomistin Assar Lindbeckin mukaan vuokrasääntely on pommittamisen jälkeen tehokkain tapa tuhota kaupunki. Ruotsin vuokra-asuntojonot saattavat olla kymmeniä vuosia ja suuriin kaupunkeihin on syntynyt laajat pimeät vuokramarkkinat. Asuntojen hinnat ovat nousseet rajusti, koska Ruotsissa on myös asuntopulaa. Vuokrasääntelyllä pyritään suojaamaan vuokralaista kiinteistöjen ja asuntojen omistajien riistämiseltä, mutta käytännössä vuokrasääntely ajaa vuokralaiset asuntopulaan, epävarmoille pimeille markkinoille ja pahimmillaan asunnottomuuteen.

Ihmettelin asiaa Martinille. Hän kertoi, että on pyrkinyt muuttamaan politiikkaa pitkään. Vuokrasääntely on hänen mielestään vähintään yhtä vahingollista kuin hänelle asiaa esitin. Hänen mukaansa ainoa syy, miksi vuokrasääntely edelleen on Ruotsissa käytössä, on se, että tietyt tahot kuitenkin hyötyvät järjestelmästä. Kiinteistöjen omistajat ja vuokralaisten edustajat saattavat istua kuukausia vuosittain vääntämässä korotetaan vuokria tänä vuonna 2,1 prosenttia vai 2,3 prosenttia. Kun joku institutionaalinen elin, tässä tapauksessa Ruotsin vuokranmäärityskonklaavi, on saanut vahvan aseman, se ikään kuin pyrkii koko ajan vahvistamaan omaa asemaansa, vaikka olisi aivan selvää, että yhteiskunnan kannalta siitä luopuminen, tässä tapauksessa vuokrasääntelystä, olisi järkevintä.

Suomessakin on toki samoja elementtejä. Yritystukiin ei vaan voida koskea, vaikka on monesti todistettu, että osa niistä on hyödyttömiä ja peräti haitallisia. Tavallisten ARA-vuokra-asuntojen rakentaminen korkeasuhdanteessa ei ole järkevää. Valtion tuki menee kustannuksiin. Viime vuosina ARA-asuntojen rakentamiskustannukset ovat nousseet reilusti yleistä kustannusten nousua enemmän, mutta jostain syystä korkotukivaltuudet pidetään edelleen ”elvytystasolla”. En ole tavannut vielä yhtään ekonomistia, jonka mukaan tuo olisi järkevää. Tuskin myöskään valtiovarainministeriö korkotukivaltuuksien laskemista huvikseen esitti.

Suomessa pitäisi uskaltaa kokeilla enemmän. Tämä on mielestäni varsinkin kiinteistö- ja rakennusalan ongelma. Ylipäätään pitäisi pyrkiä miettimään, miten Suomen yhteistä ”pullapitkoa” saisi leivottua pidemmäksi. Nykyisin keskitytään liikaa siihen, että omaan kuivahkoon pullasiivuun tulisi mahdollisimman paljon rusinoita, kun pitäisi keskittyä siihen, että pullaa olisi enemmän jaettavaksi.

Martin sanoi, ettei hän kuitenkaan anna periksi, vaikka välillä tuntuukin turhauttavalta. Toivottavasti emme mekään Suomessa.

Tuomas Viljamaa
yhteiskuntasuhdepäällikkö
Suomen Vuokranantajat ry
040 723 5821
tuomas.viljamaa@vuokranantajat.fi
Twitter: @TuomasViljamaa

Kolumni on julkaistu alun perin Kiinteistölehdessä.