Kenelle tulonsiirrot kuuluvat?

Helsingin Sanomissa otsikoitiin vähän aikaa sitten hyvin siitä, miten kaupungin vuokra-asunnot ovat kuin lottovoittoja niissä asuville. Toki harmillista tässäkin lottovoitossa on se, että sen maksavat kaikki ne muut ketkä eivät näitä voittoja saa. Tämän subvention kustannukset ovat jo artikkelinkin lukujen perusteella satojen miljoonien eurojen luokkaa. Kyse on siis todella merkittävistä summista. Ongelmallista on se, että tämä valtava tulonsiirto ei ole löydettävissä kuntien tai valtion budjeteista lainkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi asumistuki. Aiheesta löytyy hyvin lisää esimerkiksi VATT:n Policy Briefistä.

Tuettujen asuntojen merkittävin ongelma on se, että vuokrasäästön kautta tarjottavia tulonsiirtoja eli näitä lottovoittoja kohdistuu huomattavasti myös hyvätuloisiin. Kaupunki siis maksaa myös sellaisten perheiden asumisesta, jotka voisivat aivan hyvin hankkia asuntonsa vapailta markkinoilta. Vaikka asumistuessa on omat ongelmansa, oheisen kuvion perusteella on selvää, että se kuitenkin kohdistuu paremmin tukea todella tarvitseville. Hyvinvointivaltion on pidettävä huolta heikommassa asemassa olevista, mutta merkittävien tulonsiirtojen maksaminen hyvätuloisille on suorastaan järjetöntä politiikkaa.

Helsingin kaupungin selvityksen mukaan n. 5 % ARA-asunnoista kohdistuu (nyt jo kumottujen) tulorajojen ylittävälle väestönosalle. Selvityksessä silmiinpistävää on kuitenkin se, että kaikissa vuokra-asunnoissa asuvista vain 15% ylittää nämä tulorajat. Käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa Helsingin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa asuvista 85% on ARA-näkökulmasta katsottuna pienituloisia. Nämä 85% eivät tosin saa mitään hyötyä järjestelmästä, vaan he ainoastaan maksavat tämän kustannukset osaltaan korkeamman markkinavuokratason myötä. Eikö olisi reilumpaa, että kaikki saman tulotason omaavat samalla alueella asuvat asuntokunnat saisivat yhteiskunnalta yhtä suurta tukea?

Tutkimustulosten mukaan pienituloiset Helsingin kaupungin vuokralaiset asuvat keskimäärin köyhemmillä postinumeroalueilla ja rakennuksissa kuin muuten samanlaiset markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa asuvat pienituloiset. Kaupungin vuokra-asunnoilla ei siis ole onnistuttu torjumaan segregaatiokehitystäkään, joka oli yksi vahva peruste tulorajoista luopumiselle. Segregaatiota tapahtuu rakennuskohtaisesti ja nykyisillä ARA-säännöksillä tähän ei pystytä puuttumaan järkevästi.

Segregaation kannalta kannatettava idea olisi sekoittaa yksittäisessä rakennuksessa sekä tuettuja että vapaarahoitteisia asuntoja. Entä jos koko järjestelmä korvattaisiin siten, että kaupunki vuokraisi vapailta markkinoilta asuntoja riittävän määrän ympäri kaupunkia kaikista pienituloisimpia varten? Näin kustannukset saataisiin läpinäkyväksi talousarvioon ja tuki kohdistuisi sitä kaikista eniten tarvitseville. Muille pienituloisille maksettaisiin asumistukea ja kaikki vuokralaiset kiittäisivät markkinavuokrien laskusta, kun vapaille markkinoille tulisi kerralla yli 50 000 asuntoa lisää.

Tarik Ahsanullah
Laki- ja edunvalvonta-asiantuntija
tarik.ahsanullah@vuokranantajat.fi
@TarikAhsanullah

, , , ,

Comments are closed.