Yksityinen pääoma asuntopolitiikan välineeksi

Valtioneuvosto julkisti maaliskuun aikana kaksi mielenkiintoista raporttia, joissa käsiteltiin asuntopolitiikkaa. Eriarvoisuutta käsitellyt työryhmä julkaisi raporttinsa, jossa on ehdotuksia eriarvoisuuden vähentämiseksi Suomessa. Työryhmä esittää muun muassa valtion tukemien ARA-vuokra-asuntojen tuotannon nostamista 30 prosenttiin kaikista asunnoista.

Pellervon taloustutkimus PTT:n vetämä tutkimushanke teki mielenkiintoisen ja laajan tutkimuksen vuokra-asuntosijoitusalan kannattavuudesta, kilpailutilanteesta ja kehittämistarpeista. Aalto-yliopiston akatemiatutkija Elias Oikarinen myös osoitti tutkimuksellaan ARA-tuotannon syrjäyttämisvaikutuksista, että ARA-tuotanto hidastaa asuntotuotantoa kokonaisuutena. Näin käy erityisesti silloin, kun rakentamisen suhdanne on korkea.

Eriarvoistumistyöryhmän raportissa ei huomioida sitä tosiasiaa, että asumisen hintaan vaikuttaa ensisijaisesti kokonaisasuntotuotannon määrä. Esimerkiksi Helsinki ei tunnu pääsevän asuntotuotantotavoitteisiinsa. 2000-luvulla Helsinki on päässyt tavoitteiseensa vain kolmesti. Ei ole ihme, että tarjonta ei pysy kysynnän perässä. Ratkaisu asumisen hinnan nousuun olisi tuotantomäärien lisääminen, ei tuotantosääntelyn lisääminen, jota eriarvoistumistyöryhmän raportti esittää.

Eriarvoistumistyöryhmän työssä olisi pitänyt tarkemmin miettiä, miten tukiasunnot saadaan entistä paremmin pienituloisten käyttöön. ARA-asuntojen asukasvalinta-asetusta pitää muuttaa enemmän pienituloisia suosivaksi. Julkisten tukien käyttö pitää olla mahdollisimman vaikuttavaa. Kun tukiasunnot saadaan paremmin pienituloisten käyttöön, vähentää se myös asumistukimenoja. Nyt tukea valuu tukiasuntojen muodossa myös suurituloisille, kun asumistuki kohdistuu pienituloisille ihmisille. Suuri- ja keskituloisten asumista ei pidä tukea.

Tuotantotuista pitää siirtyä asteittain kysyntätukiin, koska on tehokkaampaa ja järkevämpää tukea asukasta kuin rakennuttajaa ja ARA-tuotannon painopistettä pitää siirtää entistä enemmän erityisryhmille tarkoitettuun asumiseen.

Tutkijaryhmän tutkimuksessa todetaan, että yksityinen pääoma pitää nähdä entistä enemmän asuntopolitiikan välineenä. Asuntopolitiikassa pitää pyrkiä tuotannon lisäämiseen siellä, missä ihmiset haluavat asua. Kun saatavilla on myös yksityistä rahaa, ei ole järkevää käyttää veronmaksajien rahaa asuntotuotantoon. Julkiset resurssit kannattaa käyttää liikenneinfrastruktuurin parantamiseen, mikä käynnistää asuntorakennushankkeita. Kehärata, länsimetro ja Tampereen ratikka ovat tästä hyviä esimerkkejä. Parasta lääkettä asumisen kustannusten nousuun on riittävä tuotanto. Tuotannon lisäämiseksi pitää yksityisten vuokranantajien koko potentiaali saada käyttöön.

Tuomas Viljamaa
yhteiskuntasuhdepäällikkö
Suomen Vuokranantajat ry
040 723 5821
tuomas.viljamaa@vuokranantajat.fi

Teksti on julkaistu Kiinteistölehdessä 16.4.2018

Comments are closed.