Verotuksessa pitää pyrkiä sijoitusmuotojen neutraliteettiin ja tasapuolisiin asuntomarkkinoihin

6.4.2018

Veroja kerätään vain sen verran kuin tarvitaan, jotta voidaan rahoittaa yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot. Hyvään veropolitiikkaan kuuluu, että verotus ohjaa käyttäytymistä mahdollisimman vähän. Poikkeus on tietysti haittaverot. Esimerkiksi ympäristöä kuormittavien asioiden tai tupakoinnin verottaminen on järkevää, koska ne aiheuttavat kustannuksia muualla.

Asumiseen liittyvässä veropolitiikassa suomalaisia ohjataan omistusasumisen pariin. Kaikesta huolimatta vuokra-asuminen lisääntyy Suomessa, ja vuokra-asuminen koetaan varsinkin nuoremmissa ikäluokissa vähemmän sitovaksi asumismuodoksi. Omistusasunnossa asuminen saattaa monelle olla kantakaupungissa ulottumattomissa johtuen asuntojen korkeista hinnoista, mutta vuokra-asuminen saattaa olla mahdollista. Yhä useammalle ”olohuone” onkin nykyään kantakaupungin kahvilassa, ei omassa asunnossa.

Merkittävin ero asumismuotojen verokohtelussa on siinä, että vuokratuloja verotetaan, kun taas omistusasuminen on verotonta. Yksityinen vuokranantaja maksaa kiltisti 30 prosentin pääomatuloveroa vuokratulostaan, vaikka verotettavan vuokratulon mediaani on alle 250 euroa kuussa. Yksityinen vuokranantaja on siis tyypillisesti pienvuokranantaja. Tietenkin tuo vero päätyy vuokralaisen maksettavaksi. Pellervon Taloustutkimus PTT:n mukaan pääomatuloveron osuus vuokrasta on noin 15 prosenttia. Jos asunnon vuokra on 700 euroa, pääomatuloveron osuus on siis yli 100 euroa.

Käytännössä on siis kaksi vaihtoehtoa, jotta omistusasumista ja vuokra-asumista kohdeltaisiin tasavertaisemmin: omistusasumisen verotuksen kiristäminen tai vuokratulojen verotuksen keventäminen. Jos vuokranantajan vuokratulo vapautettaisiin pääomatuloverosta, vuokra-asumiseen ja omistusasumiseen kohdistuisi samanlainen verokohtelu. Omistusasujat ovat pääsääntöisesti parempituloisia kuin vuokra-asujat, joten vuokratulojen verotuksen keventäminen keventäisi pienituloisempien asumiseen kohdistuvia veroja.

Keveämpi verotus vuokratuloihin vaikuttaisi luonnollisesti myös lisäävästi vuokra-asuntotuotantoon ja sitä kautta asumisen hintaan. Vuokratulon vapauttaminen pääomatuloverosta johtaa pitkällä aikavälillä matalampaan vuokratasoon kuin nykyisellä verotuksella, minkä pitäisi olla asuntopolitiikan tavoitteena.

Säästämisen verotuksen pitää olla tasapuolista sijoitus- tai säästämismuodosta riippumatta. Tällä hetkellä se ei toteudu. Myös asuntomarkkinoilla on syytä mennä kohti tilannetta, jossa verotus ei ohjaa asumismuodon valinnassa, vaan jokainen perhe voi itse valita itselleen tarkoituksenmukaisimman asumismuodon. Nämä asiat pitää ottaa kantavaksi teemaksi myös seuraavaa hallitusohjelmaa suunniteltaessa. Tavoitteena pitää olla tasapuolisuus.


Tuomas Viljamaa
yhteiskuntasuhdepäällikkö
Suomen Vuokranantajat ry
040 723 5821
tuomas.viljamaa@vuokranantajat.fi