Ei ole yhtä oikeaa tapaa ryhtyä, tai päätyä, vuokranantajaksi. Minusta tuli sellainen puolivahingossa. Omistan Lahdessa asunnon, joka oli pysyväksi tarkoitettu kotini yli kymmenen vuoden ajan. Aloittaessani nykyisessä työssäni Suomen Vuokranantajien yhteisökoordinaattorina tuntui luontevalta muuttaa työn perässä Helsinkiin. Muuton yhteydessä laitoin kotini myyntiin vain todetakseni hetken päästä, että tässä markkinatilanteessa asunnon kauppaaminen ei ollutkaan se otollisin vaihtoehto.

Asuntonäytöissä kävi ihmisiä, mutta ostohousuja heillä ei ollut jalassa, vaikka asunto itsessään on viihtyisä ja sijaintikin on kaikin puolin hyvä. Kuin onnenkantamoisena tuttavani kysyi, voisinko ajatella vuokraavani asunnon? Kysymys oli johdatteleva, sillä hänen ystävänsä lapsineen oli uutta vuokrakotia vailla. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ojentaessani auttavan käteni asuntoa tarvitsevalle, minusta tuli vuokranantaja.

Ilman tätä sattumaa olisin tuskin tullut ryhtyneeksi vuokranantajaksi tässä elämäni vaiheessa. Toki se oli käynyt mielessä, mutta vain ajatuksella ”sitten joskus”. Tämän sattuman valossa näen myös itseni nimenomaan vuokranantajana, en asuntosijoittajana. Minulle tärkeintä on se, että itseäni pitkään palvellut kaunis koti on nyt kotina toiselle sitä tarvitsevalle. Ja näin ollen ajatus sijoittamisesta tuntuu toisarvoiselta.

Meitä erilaisten sattumien kautta vuokranantajaksi päätyneitä on todella paljon. Suuret ikäluokat vanhenevat ja moni perii asuntoja päätyen sitä kautta vuokranantajiksi enemmän tai vähemmän yllättäen. Ja sitten ollaankin tilanteessa, jossa pidetään huolta muistakin asunnoista, kun vain siitä omasta kodista, josta aamulla lähdetään ja jonka suojaan illalla palataan.

Omalla kohdallani toteutuu täydellisesti työnantajani teesi: kuka tahansa voi olla vuokranantaja ja kuka tahansa voi asua vuokralla. Uusi työ ja kotikaupunki toivat aivan riittävän monta muuttujaa elämääni. Jopa minunlaiseltani rohkealta ja nopealiikkeiseltä ihmiseltä olisi ollut liikaa vaadittu ryhtyä asuntokaupoille tällaisessa elämäntilanteessa, kun asuinaluekin piti valita nopeasti ja vain kuulopuheiden perusteella. Onni on, että löytämäni koti on osoittautunut edellisen lailla mukavaksi ja viihtyisäksi.

Vaikka minusta tuli sekä vuokralainen että vuokraemäntä miltei sattumalta, en anna sattumanvaraisuuden leimata vuokranantajuuttani. Olen päättänyt olla jämpti, luotettava, helposti lähestyttävä ja inhimillinen kodin tarjoaja, jonka sydän sykkii inhimillisyydelle sekä sille, että koti on ihmisen tärkein paikka asumismuodosta riippumatta.

Anne Kärnä
Yhteisökoordinaattori
anne.karna@vuokranantajat.fi
050 591 6393