Kuntavaalit 2021

Parempaa asumista, enemmän koteja – Suomen Vuokranantajien ehdotukset kunnille 2021-2025

Suomen kunnat ovat erilaisia. Väestönkasvu keskittyy voimakkaasti kolmelle suurimmalle kaupunkiseudulle, mutta joka puolella Suomea asutaan jatkossakin.

Kunnilla on merkittävä rooli asuntomarkkinoiden edellytysten luomisessa. Asuntopolitiikalla on suuri merkitys elinvoimalle.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n mukaan Suomeen tarvitaan 600 000 – 700 000 uutta asuntoa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Se tarkoittaa 30 000 – 35 000 uuden asunnon vuosituotantoa. Iso osa tästä asuntomäärästä on kaupunkien päätösten varassa. Selvää on, että tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä asuntoinvestointeja.

Kaavoitus, tonttipolitiikka ja lupaprosessien tehokkuus ovat ratkaisevia eri alueiden kehityksen kannalta. Paras tapa edistää asuntorakentamista on parantaa yksityisen, markkinaehtoisen asuntotuotannon edellytyksiä. Julkinen asuntotuotanto ei mitenkään voi riittää asuntotavoitteisiin, vaikka sillä onkin tärkeä oma roolinsa erityisryhmien asuntotarpeeseen vastaamisessa.

Vuokra-asuminen tulee lisääntymään, koska ihmisten muuttoliike työn perässä kasvaa ja koska entistä useampi suomalainen asuu yksin. Monilla alueilla on työvoimapulaa ja toisilla taas enemmän työttömyyttä. Toimiva asuntopolitiikka helpottaa työmarkkinoiden alueellista kohtaanto-ongelmaa.

Suomessa on noin 295 000 yksityishenkilön omistamaa vuokra-asuntoa, joissa asuu noin 440 000 suomalaista. Yksityiset, pienten asuntosijoittajien omistamat vuokra-asunnot muodostavat noin kolmasosan kaikista vuokra-asunnoista. Yksityisillä vuokranantajilla on keskeinen merkitys riittävän ja ihmisten tarpeita vastaavan asuntotarjonnan varmistamisessa. Vuokranantajien osaamista kannattaa hyödyntää kuntien asuntopolitiikan muotoilussa.

Asuntopolitiikan tulee olla kuntastrategioiden keskeinen osa. Suomi tarvitsee lisää hyviä koteja!

Keskeisimmät ehdotukset kunnille:

• Kaavoitusta ja rakennuslupakäsittelyä pitää vauhdittaa.
• Asuntojen hintoja nostavia kaavamääräyksiä pitää lieventää.
• Täydennysrakentamista pitää lisätä ja helpottaa.
• Rakennusjärjestyksiä pitää muuttaa mahdollistavaan suuntaan.
• Kiinteistöveroa ei tule korottaa.
• Vesi-, energia- ja jätekustannusten nousua tulee hillitä.
• Kunnan vuokra-asuntotarjonnan tulee olla kustannuksiltaan läpinäkyvää.
• Kuntien vuokrataloyhtiöiden uudistuotanto pitää ohjata enemmän erityisasumisen ja pienituloisten piiriin.
• Kunnan tulee selvittää asteittainen kuntaomisteisen vuokra-asuntokannan vähentäminen.
• Julkisesti tuettuja vuokra-asuntoja ei pidä rakentaa, jos ne syrjäyttävät yksityisiä investointeja.
• Joukkoliikenteeseen pitää panostaa ja kaupunkiseutujen pitää toteuttaa joukkoliikenneinvestoinnit seudullisesti.
• Kaupunkien tulee ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia rahoitus- ja hankemalleja infrastruktuuri-investointien mahdollistamiseksi.