Minun siirtoni: Automatisoitu konsepti

Henri Nordström omistautuu sille, mitä kulloinkin on tekemässä, oli kyseessä sitten kitaransoitto tai asuntosijoittaminen. Asuntosijoittamisessa hän on päässyt tavoittelemaansa tilanteeseen.

Henri Nordström omistautuu sille, mitä kulloinkin on tekemässä, oli kyseessä sitten kitaransoitto tai asuntosijoittaminen. Asuntosijoittamisessa hän on päässyt tavoittelemaansa tilanteeseen.

”Olen aina ollut kiinnostunut sijoittamisesta. Aloin jo nuorena lukea alan kirjallisuutta ja ystäväni suosituksesta kävin parikymppisenä Varapuu Oy:n sijoitusvalmennuskurssin.

Silloin ymmärsin, ettei tarvitsekaan olla supervarakas sijoittaakseen asuntoon, vaan jo muutamilla tuhansilla euroilla voi päästä sijoittamiseen kiinni. Kun kuvioon kuuluu, että vuokralainen tavallaan maksaa vuosien kuluessa lainan pois, innostuin ajatuksesta ja ostin ensimmäisen sijoitusasuntoni Jyväskylästä.

Asiat alkoivat rullata hyvin. Pari vuotta kului, ja ostin toisen asuntoni. Siitä muutaman kuukauden päästä minulla olikin jo seitsemän asuntoa. Olin 23-vuotias.

Ensimmäinen asuntoni oli yhtiölainoitettu, mutta seuraaviin neuvottelin lainoista pankin kanssa. Asuntoihin en laittanut juurikaan omaa rahaa kiinni, vaan lähes pelkästään velkarahalla mentiin.

Ei sitä silloin oikein tajunnut, mitä pahimmillaan olisi voinut mennä pieleen. Onneksi ei mennyt – mutta on oppirahojakin maksettu.  Alussa luotin liikaa laskelmiin, enkä ottanut huomioon, että ihmiset eivät aina maksa vuokriaan tai joku tupakoi, ja asunto menee remonttiin. Käräjäoikeudessakin on pari kertaa käyty, ja osasta alun asunnoista en ole myytyäni saanut omiani pois.

Suurin osa asunnoistani on noin 35-neliöisiä yksiöitä. Olen ostanut ne ihan kylmästi taskulaskimella, en minkään tunnesiteen kautta. Vuokralaisia niissä on laidasta laitaan.

Nykyisin sijoitan asuntoihin yhdessä yhtiökumppanini kanssa firmamme kautta. Olen ulkoistanut kaiken, minkä voi: ammatti-ihmiset ostavat asunnot ja vuokralaisten hankinta sekä hallinnointi on ulkoistettu, samoin kuin rahavirroista huolehtiminen. Asuntosijoittaminen on nyt sellaisessa vaiheessa, johon olen halunnut päästä; konsepti on kannaltani automatisoitu.

Asuntosijoittaminen on minulle vähän kuin perustulo. Haluan rakentaa turvallisen selustan, joka mahdollistaa riskien ottamisen toisaalla liiketoiminnoissani.

Jos ennen asunnon ostoa tekee taustatyöt huolellisesti, tutkii asunnon ja yhtiön paperit, selvittää kaavoituksen, alueen palvelut ja isot työnantajat, voi epäon­nistumisen mahdollisuudet minimoida,  asunto­sijoittamisessa kun asiat eivät muutu yhdessä yössä.

Nyt rakennetaan joka puolella. On tietysti mahdollista, että kupla on olemassa, mutta yöuniini se ei vaikuta. Minua ei hetkauta, jos asuntojen arvo viiden vuoden päästä menee alaspäin. Tärkeää on se, mikä niiden arvo on 20 tai 30 vuoden päästä.”

Teksti Minna Saano
Kuva Sampo Korhonen