Ensimmäisenä yönä uudessa kodissani katselin ulos suuresta ikkunasta ja ajattelin, että nyt alkaa uusi aika ja elämässäni kääntyy kokonaan uusi lehti. Iso ikkuna on edelleen mielestäni tämän kodin paras asia. Siitä tulvii valtavasti valoa.
Päätimme mieheni kanssa heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan, että minun on parasta viedä lapset turvaan. Tulin kahden lapseni kanssa Puolan kautta Suomeen maaliskuun alussa. Ennen tämän asunnon löytämistä asuin muutaman viikon ukrainalaisen ystäväni luona niin ikään täällä Nastolassa. Meitä asui samassa kerrostaloasunnossa viisi aikuista ja seitsemän lasta. Tuo ystäväni löysi minulle ja lapsilleni tämän asunnon netistä. Koen olleeni onnekas, sillä asuntoja ei ollut kovin paljoa tarjolla.
Kahdeksanvuotias tyttäremme pitää koulunkäynnistä ja erityisesti opettajastaan. Kolmevuotias poikamme viihtyy päiväkodissaan; hän oli hyvin vaikuttunut muun muassa eläintarhassa käymisestä päiväkotiryhmän kanssa.
Etsiessämme kotia Suomesta huomasimme, että isojen vuokrataloyhtiöiden kautta asuntoa oli lähes mahdotonta saada. Minulla ei ollut vielä suomalaista pankkitiliä, eikä siinä vaiheessa myöskään oleskelulupaa. Onneksi oli yksityisiä vuokranantajia, kuten Weltsu Meriko, joka halusi auttaa ja vuokrata meille asunnon.
Nyt minulla on kodin lisäksi työpaikka. Olen myös saanut oleskeluluvan ja avannut pankkitilin. Asiamme ovat täällä hyvin. Olen päivittäin yhteydessä Ukrainassa olevaan mieheeni ja sukulaisiini. En usko Ukrainan olevan lapsille hyvä paikka kasvaa vielä vuosiin, vaikka sota loppuisi pian. Siksi toivon, että miehenikin voisi pian tulla Suomeen.
Nika Melnykille kalustetun asunnon vuokrannut Weltsu, eli Veli-Matti Meriko, on auttanut ukrainalaisia jo ennen Venäjän hyökkäystä. Hän haluaa auttaa, mutta muistuttaa asuntojen vuokraamisen olevan myös liiketoimintaa. Melnyk on alusta alkaen maksanut vuokraa, joka tosin on ollut markkinahintaa alhaisempi. Vuokra on maksettu käteisellä, koska Melnykillä ei ole ollut pankkitiliä. Meriko korostaa, että asunnon vuokraaminen ukrainalaisille vaatii joustavuutta ja kykyä ymmärtää, ettei sodan keskeltä paenneella ihmisellä ole välttämättä edes kaikkia asiakirjojaan mukana.